Luin lomalla hyvä kirjan, mä en oo niin vaativa, eli tyydyn aika paljon lukemiini kirjoihin.

Taigan jalokivi, Pantajeva Irina

Anrika, kiitos lukuvinkistä. Googlailin tietoja kirjasta: https://salpakirja.net/kirja/taigan-jalokivi/artikkeli/122610

Minulla lienee aika tavalla sama juttu; tyydyn lukemiini kirjoihin. Ne voivat olla hyviä tai huonoja, ja vaikka mitä siltä väliltä, mutten analysoi niitä. Ajattelen, että luettu mikä luettu; jokainen luettu kirja on antanut elämyksen.

Malibu on luettu, oli ihastuttava kokemus. Nyt on vaan kaikki hinnat nousseet, ja nousevat edelleen, niin että kirjojen tilaaminen Amazonista on vaakalaudalla. Ei taida enää riittää rahat sellaiseen ylellisyyteen.

Nyt olen lukenut suomenruotsalaisen Alfred Backan kirjaa Finland hundranånting. Suomen ja muunkin maailman historiaa vuodesta 1917 alkaen. Kirja on väliin tosi hauska, olen nauranut monta kertaa ääneen. Viimeksi eilen illalla, kun luin Gro Harlem Brundtlandista, norjalaisesta, joka oli ensimmäinen naispuolinen pääministeri Skandinaviassa. Backa kirjoitti, että jos Brundtlandia joskus lakkaa politiikka kiinnostamasta, hänestä voi nimen puolesta tulla oiva hiphoppari. Toden totta! Mutta kyllä Gro Harlem voisi olla myös soul-laulaja.

Brundtland on nyt 83-vuotias.

Minna Canth; Köyhää kansaa (1886).

Kaikessa järkyttävyydessään ja ravistelevuudessaan ehdottomasti hyvä romaani. Hämmästyttävän tuorekin, koska siinä otettiin vahvasti kantaa esimerkiksi eutanasiaan, 'hyvään kuolemaan'. Romaanihenkilöt - lääkäri ja pappi - pohtivat keskenään, miksi vakavasti sairastavan eläimen kärsimykset saadaan lopettaa, mutta ihmisten on kärsittävä toinen toistaan vaikeampien sairauksiensa aiheuttamat kärsimykset loppuun asti ilman, että sairastuneiden elämän pituuteen saisi lääketieteen keinoin kajota ja lyhentää potilaan parhaaksi.

Romaani on tuore myös siksi, että siinä kuvataan upeasti vaikeaan depressioon sairastuminen. Romaanin päähenkilön, Marin, elämä kävi lopulta niin raskaaksi, että hän romahti. Masennus tuli hitaasti hiipimällä, ja oman lapsen kuolema aiheutti Marille sen, että hänen depressionsa muuttui psykoottiseksi. Hänestä tuli 'toivoton tapaus' ja 'parantumaton', kuten tuohon aikaan ajateltiin.

Romaani on hieno mutta niin raskas ja ravisteleva, etten uskalla suositella sitä. Tänään luin sitä junassa, ja lopulta minua alkoi itkettää niin, että oli pakko keskeyttää lukeminen. Luin kertomuksen loppuun oman kodin rauhassa.

Minna Canth; Kovan onnen lapsia.

Vapaasti luettava digiversio Kansalliskirjaston julkaisemana:

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144174/Canth_Kovan_onnen_lapsia.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Luin uudelleen ruotsalaisen Fredrik Backmanin kirjan Folk med ångest (suom. Ahdistunutta porukkaa). Backman on armoitettu humoristi, joka huumorin avulla kertoo tärkeistä ihmisten välisistä tunteista ja suhteista.

Kirjassa asuntoesittelyyn tulee pankkiryöstäjä, joka ottaa kaikki asunnon katsojat panttivangeiksi. Paitsi että ryöstäjä ei ole ollenkaan tarkoittanut ottaa pankkivankeja eikä ryöstää pankistakaan kuin seuraavan kuun vuokran, tasan 6 400 kruunua. Hän ei edes tiedä, että hänen leikkikaluksi luulemansa pistooli on oikea.

Backman kuvaa hyvin, mihin ihminen voi ajautua, kun hänet on ajettu nurkkaan ja hän on vähällä menettää lastensa tapaamisoikeuden vain siksi, että hänelle on tehty pahaa.

Nyt pistän kirjan kaappiin, ja luultavasti luen sen joskus viiden vuoden päästä taas uudelleen.

Backmanin tunnetuin teos lienee hieman vakavaotteisempi Björnstad (Kiekkokaupunki), joka on hieno kirja nuorista ja vähän vanhemmistakin pikkukaupungissa, jonka ainoa ylpeydenaihe on menestys jääkiekossa. Sen jatko-osa Vi mot er (Me vastaan te) ei valitettavasti ole yhtä onnistunut. Jatko-osaan on mahdutettu kaikki mahdolliset poliittisesti korrektit aiheet, joten tarina jää ideologian alle.

Backmanin kirjoja on käännetty usealle kielelle ja niistä on tehty elokuvia ja Netflix-sarjoja, mutta suosittelen kirjoja hienovireisen huumorin vuoksi.

Mä yritin ottaa ilmaisen kokeilun, että olisin lukenut ainakin yhden e-kirjan, mutta ei onnistunut läppärillä ja jos onnistu, en osannut laittaa oikeaa sovellusta. Olisin lukenut Julia Thurénin näin aloin käyttämään rajojani paremmin. Mulla on varaus siihen kirjastossa, varaustilanne on 490/856. On jo puoli vuotta, siitä milloin varasin sen. Luin sen ekan kirjan säästämisestä, näin säästin kymppitonnin, mutta siinä oli sellaisia kohtia, kuten kahvikupillisen ostamatta jättäminen.. En tuhlaa tuollaisiin.

Tykkään lukea viihdettä, mutta sen täytyy olla hyvää viihdettä. Olen katsellut marketin kirjahyllyssä Nora Robertsia. Mielikuvani tästä kirjailijasta on, että huonoa viihdettä. Aloin kuitenkin miettiä, olenko sekoittanut hänet johonkin toiseen, kun joka paikassa hehkutetaan, että Robertsin kirjat kuuluvat maailman myydyimpiin.

Lainasin kirjastosta järkäleen nimeltä Nyckeltrilogi. Kolme romaania yhdessä. En tiedä, millä nimellä se on julkaistu suomeksi. Yritin etsiä, mutta löysin vain Avaimet onneen -trilogian, joka on esittelyn perusteella eri juttu.

Meinasin monta kertaa nukahtaa, kun luin. Juoni sinänsä oli ihan hyvä, mutta kerronta oli jaarittelevaa ja laahaavaa. Luin eka romaania puoleenväliin, katsoin sen loppuratkaisun, ja tämän jälkeen Nora Roberts saa minun puolestani olla. Alkuperäinen mielikuvani oli siis oikea; olen varmaan joskus nuorena lukenut häneltä jotain.

Hyvän viihteen ja huonon viihteen ero on mielestäni selvä, jos on lukenut Hilja Valtosta (hyvä) ja Anni Polvaa (huono).

Anrika, tarkoititkohan ilmaisella kokeilulla niitä 'e-kirjakerhoja', joihin liitytään kuukausimaksulla, ja joissa saa lukea/kuunnella kirjoja niin paljon kuin jaksaa ja ehtii.

Ihan hyvä, jos kokeilusi ei onnistunut, koska maksuttomien jaksojensa jälkeen ne ovat toinen toistaan kalliimpia. Kuukausimaksut ovat aika kovia. Jos tavoitteena on lukea vaikkapa yksi (e-)kirja kuukaudessa, tulee paljon halvemmaksi ostaa se tai lainata kirjastosta.

Monista kirjastoista saa nykyisin lainaksi myös lukulaitteita, joiden avulla sähköisten kirjojen lukeminen onnistuu. 

Mä lainaan Kaupunginkirjaston e-kirjoja ja luen niitä tabletilla. Ellibs on se sivusto, jota ainakin Turun Kaupunginkirjasto käyttää.Ei tarvii olla lukulaitetta, eikä maksa mitään. Kirjastokortti pitää olla. Tabletilla pystyy hyvin mm. suurentamaan tekstikokoa. Opettelin tuon käytön vasta näin korona-aikana.