Elisa Kirjan kuukausitilaus maksaa 16,99 €/kk. Ei avausmaksua tai muita yllättäviä kuluja. Tälläistä olisin kuukauden kokeillut 0 eurolla, kun tarkoitus oli lukea vain se yksi kirja. Mä sen peruin ja se onnistui, vaikkei lukeminen onnistunutkaan.

Mä luen mieluummin kirjan kirjana, kuin että e- tai kuuntelukirjana. Mutta kun tuossa kirjassa menee ainakin se puoli vuotta vielä, ennen kun se on mulla.

Posted by: @haller

Mä lainaan Kaupunginkirjaston e-kirjoja ja luen niitä tabletilla. Ellibs on se sivusto, jota ainakin Turun Kaupunginkirjasto käyttää.Ei tarvii olla lukulaitetta, eikä maksa mitään. Kirjastokortti pitää olla. Tabletilla pystyy hyvin mm. suurentamaan tekstikokoa. Opettelin tuon käytön vasta näin korona-aikana.

Haller, kiitos vinkistä! Ryhdyin tuumasta toimeen ja opettelin Ellibsin käytön niin, että lainasin sieltä jo ensimmäisen kirjankin. Periaatteessa olen tiennyt, että sähköinen aineisto on lainattavissa helposti, mutten ole saanut aikaiseksi - en, ennen kuin nyt sinun mainittuasi asiasta.

Omalle lukulaitteelleni en saanut ladattua, sen sijaan Android-laitteelle Ellibsin sovelluksen kautta lataaminen onnistui, joten luen lainakirjoja kännykällä. Kun tykkään maata selälläni lukiessani.

Hienoa, että musta oli hyötyä. 😊 Itte tosiaan luen tabletilla e-kirjoja. Kännyn näyttö on niin pieni, että siinä ei lukeminen onnistuis multa

Kyllä sinusta oli hyötyä. 😀

Tänään asensin Ellibsin sovelluksen tabletillekin ja huomasin, miten kätevää kirjastokirjojen lukeminen sen välityksellä on. Lainattavia kirjoja voi kaikessa rauhassa valikoida kotisohvalla; hyväksyä tai hylätä, ja lainattujen kirjojen palautukset hoituvat helposti napin painalluksella.

Lee Child; Henkensä kaupalla.

Niin huono dekkari, että sinnittelin sen sisulla melkein loppuun saadakseni tietää, mitä pikkutytölle oli tapahtunut, ja mitä 'lasti' sisälsi. Lopetin lukemisen ja palautin sähkökirjan kirjastoon heti asioiden selvittyä. En jaksanut lukea yksityiskohtaista tietoa ihmisten nirhaamisista ja seikkaperäistä selvitystä ties mistä jonninjoutavista asioista yhtään enempää kuin oli tarvetta. Lukiessani loikin monien kohtien ylitse päästäkseni tietämään kertomuksen ydinasiat lukematta turhia jaaritteluja.

Sanallista toistoa oli käytetty aivan kuin romaanin pidentämiseksi. Höttöä. Ehkä se on kirjoittajan tyyli, mutta se ei sopinut minulle. Tiedän, että dekkarikin voi tarjota monenlaista ja -syvyistä sisältöä, mutta ensimmäinen lukukokemukseni Lee Childistä ei tehnyt niin. Ellei monenlaisena ja -syvyisenä sisältönä pidetä toistuvia ja yksityiskohtaisia kuvauksia ihmisten pahoinpitelyistä, autoista, aseista...

Elisabeth Haich - Vihkimys, on edelleen se suositeltavin teos oman sisimpänsä kokemiseen.

Huonoa huumoria, mutta muuten hyvä: Christian Rönnbacka Rakennus 31. Luin myös lomalla sen kakkos osan ja eka osa on tilauksessa kirjastosta.

Sirpa Kähkösen Mustat morsiamet, ja koko Kuopio-aiheinen sarja. Olen lukenut sen kertaalleen, mutta nyt päätin aloittaa alusta. On lukemisen arvoinen.

Kuopio-sarja on kuusiosainen, mutta siihen enemmän tai vähemmän löyhästi liittyviä romaaneja on ilmestynyt muutama lisää. Lukemisen arvoisia nekin.

Nu har jag läst böcker på svenska.

* Försökte läsa den tredje delen av Fredrik Backmans Björnstad-trilogi, ”Vinnarna”. Nej, det gick inte. Jag läste 80 sidor och tänkte: jag orkar inte det här. Det är märkvärdigt: den första delen var fantastisk, men andra och tredje delen är tröga och tjatiga.

Jag har även tyckt om alla andra Backmans romaner (Ove, Britt-Marie, Folk med ångest, Mormor hälsar osv.). Han blev ju världsberömd genom dessa. Men efter den första delen av Björnstad hände nånting och han missade taget.

Kanske blev han så berömd att han inte kunde hantera att vara känd och hyllad. Han är ju uppenbarligen högkänslig, och det kan vara svårt för oss, om det händer för mycket. Kanske ville Backman skriva ”en stor trilogi”, och ansträngde sig för mycket. Förlorade sig själv och det som var bäst i hans skrivande.

* Sedan läste jag P.C. Jersilds ”Barnens Ö”. En fin roman! En elvaårig pojke bestämmer sig att inte åka till sommarkoloni utan stanna ensam i Stockholm. Mamman håller han lugn med vykort ”från kolonin”. Hur klarar sig en elvaåring i en storstad med bara veckopenning som start? Det är just sådan spänning jag tycker om.

* Jag har också läst en ganska gammal roman (originalutgåva år 1885): Victoria Benedictssons ”Pengar”. Den tyckte jag om, fastän slutet var för snabb, det kunde ha utvecklats mer. Huvudpersonen Selma är sexton år och hon längtar efter att få göra nånting: skapa, skriva, måla. Men i stället blir hon gift med en rik man. Bröllopsnatten är förskräcklig för henne. Men hon kan ingenting förändra, innan hon bliv 23 år och myndig.

Boken påminde mig om Juhani Ahos ”Papin rouva”.

Millaista on olla lapsuudestaan saakka vaikeasti vammaisen tai pitkäaikaisesti sairaan henkilön aikuinen sisko tai veli? Aikuisten sisarussuhteista on kirjoitettu vähän, vaikka sisarussuhteet ovat tyypillisesti aikuisiän pisimpiä ihmissuhteita.

Lapsuudesta saakka vammainen tai sairas sisarus vaikuttaa muihin koko heidän elämänsä ajan. Erityisyydestä tulee normaalia, josta voi myös olla vaikea puhua. Erityisiin sisaruussuhteisiin sisältyy myös hoivavastuuta, joka on syytä tehdä näkyväksi.

Kirja käsittelee sitä, millainen on sisaruksen vaikutus aikuisiän ihmissuhteisiin ja muihin aikuiselämän valintoihin. Vastaan voi tulla tilanteita, joissa erityisestä sisaruksesta ei uskalleta puhua. Kirjassa nousee esille sisarusten välinen vahva kiintymys, terveiden sisarusten ja vanhempien näkemyserot, hoivavastuu sisaruksesta, sisarussuhteen vaikutus omaan hyvinvointiin ja sisaruuteen liittyvät syyllisyydentunteet.

Sairas sisko ja vaiettu veli etenee lapsuudesta nuoruuteen, aikuisuuteen ja keski-ikään sekä lopuksi vanhuusvuosiin. Pääpaino on aikuisikään liittyvissä kokemuksissa ja haasteissa.

Kirja on tarkoitettu erityisperheissä varttuneille terveille sisaruksille. Se auttaa heitä ja heidän läheisiään ymmärtämään sisaruutta terveen sisaruksen näkökulmasta. Kirja opastaa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä työskenteleviä ottamaan huomioon sisaruussuhteen merkityksenä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Arja Mäkinen (YTT) on työskentelee vammaisten sosiaalityön päällikkönä Espoossa.

https://vastapaino.fi/sivu/tuote/sairas-sisko-ja-vaiettu-veli/2449997

En ole lukenut yllä esittelemääni kirjaa; se vain sattumalta osui kohdalleni netissä. Laitan kuitenkin sen tänne, koska kirjan aihe on kiinnostava, ja se voi olla myös henkilökohtaisesti koskettava. Sisarussuhteet ovat elinikäisiä, joten koskaan ei ole liian myöhäistä saada apua ja tukea erityislapsen - ja aikuisuudessa erityishenkilön - sisaruksena elämiseen.