Kiusaaminen
 
Notifications
Clear all

Kiusaaminen

5 Posts
2 Users
3 Reactions
1,092 Views
Anrika
(@anrika)
Illustrious Member
Joined: 2 vuotta ago
Posts: 2171
Topic starter  

Palstan kirjoittaja halusi avata tämän ketjun, mutta avaan itse, koska hän mietti vielä avaako vai ei.

Eli kiusaaminen, naapuri- työ- ja koulukiusaaminen ja mitä näitä on. Kotikiusaamistakin varmaan on.

Mua ei kiusattu lapsena. Monessa työpaikassakaan ei kiusattu. Viimeisessä työpaikassa kiusattiin. Oli juoruja, inhoan muuten sitä sanontaa, ettei savua ilman tulta yms. Mikään ei ollut edes sinne päin totta. Kaikkea en edes muista. Loppuajasta sain tietää, että minusta puhuttiin sellaista, että olisi potkaissut raskaana olevaa naista mahaan.. Mistä ihmeestä ihmiset voi keksiä tuollaista. Yksi mies oli kuulemma varastanut suihkun pukuhuonetiloista, koko suihku ei ollut edes hukassa. Mä olin milloin mitäkin tehnyt, kerran joku oli jättänyt tulematta töihin hajonneen auton takia, heti puhuttiin, että se olin minä. Tai kun joku oli pyytänyt siirtoa töissä, olin se minä ja en ollut kuulemma saanut siirtoa, koska mulla ei ollut (oli oikeasti) ammattitaitoa. Kun mulle sattui onnettomuus töissä, jonka hoidin hyvin, se oli käännetty niin, että mä jotenkin itse sen aiheutin. Ja kun siitä oli kirjoitettu lehteen ja "kehuttu" että työntekijä hoiti asian hyvin, niin olin kuulemma itse ottanut lehteen yhteyttä. Yleensä, jos joku oli tehnyt jotain, se kohdistui aina minuun. Kun kävin hakemassa tavarani ja viemässä kahvia, kun se oli tapana, jos lähti lomalle, eläkkeelle tai muuten vain töistä. Silloin kuulin viereisen huoneen keskustelun, mm. kuka sitä täällä kaipaa.

Muutettiin In kanssa usein suhteen alussa ja muutettiin sitten Aso asuntoon ja siellä yläkerran naapuri alkoi kiusamaan minua, ei Iitä ja minua, vain minua. Hän soitti kaikki mahdolliset numerot läpi, tehden esim perusteettoman ilmoituksen meidän koirasta. Ja mä olin kuulemma sairaanhoitaja tms. ja hän oli soittanut Valviraan, etten ole ammattitaitoinen.. Ja kaikki nämä hän sanoi itse minulle. Kerran hän sanoi, että soittaa poliisille meidän koirasta ja kysyin miksi, siksi, että vievät sun koiran pois. Hän oli saanut myös kerää jätökset kyltin kävelytielle, vaikka keräsin koiran jätökset aina. Koira haukkui tosi vähän ja ei ollut muutenkaan häiriöksi, hän kai inhosi koiria. Hän myös kirjoitti lapun, että koira on päivät ja yöt yksin, vaikka olin melkein koko ajan kotona. Hän oli kiusannut edellistä asukasta niin, että tämä halusi siksi muuttaa pois asunnosta. Entinen asukas oli laittanut tuhkakuppiin, ennen muuttomaan tupakkaa palamaan, että sai edes vähän kostaa naapurille. Naapuri kun inhosi tupakan savua. Minäkin halusin sieltä pois, jos olin jossain, vaikka kaupassa, olisin halunnut jäädä sinne, enkä mennä kotiin, etten törmää naapuriin. Talon hallituksen jäsenet lopulta puuttui kiusaamiseen, mutta liian myöhään. Muutettiin onneksi tähän asuntoon, missä ollaan asuttu 9,5 vuotta

Nyt olen saanut olla jo 9,5 vuotta niin, ettei mua kukaan kiusaa.

Onko teillä minkälaisia kokemuksia kiusaamisesta? Myös voi kirjoittaa, jos on itse kiusannut.


   
Mirri reacted
Quote
Mirri
(@mirri)
Noble Member
Joined: 2 vuotta ago
Posts: 2381
 

Minulla on kokemusta opettajan aloittamasta koulukiusaamisesta. Kansakoulun luokanopettaja otti minut silmätikukseen, koska olin avioerolapsi. 60-luvun Helsingissäkin sellainen oli kauhistus. Aloin pinnata koulusta jo kansakouluaikanani, ja koska kiusaaminen jatkui läpi koko keskikoulun, jatkui myös lintsaamiseni.

Pysyttelin poissa koulusta niin paljon kuin vain suinkin mahdollista, koska se oli pelottava paikka. Nykykäsityksen mukaan kiusatuksi joutumiseni alkoi jo päiväkodissa, mutta tämä mahdollisuushan on oivallettu vasta viime vuosina: että päiväkotilapsetkin voivat kiusata ja joutua kiusatuiksi. Viisivuotiaana jouduin ruotsinkieliseen päväkotiin täysin suomenkielisenä, ja siitä se kiusatuksi joutumisen historia alkoi...

Sen sijaan työpaikka- tai muuta kiusaamista en ole aikuisiälläni kokenut elävässä elämässä. Jätin koulun kesken ja vaille päättötodistusta 16-vuotiaana, ja samalla sanoin hyvästit kiusattuna olemiselle.

Poistin toiseen kirjoittajaan kohdistuneen allekirjoitukseni, koska se oli aivan hirveä.


   
Anrika reacted
ReplyQuote
Mirri
(@mirri)
Noble Member
Joined: 2 vuotta ago
Posts: 2381
 

Yle 10.9.2023:

Hän ei ole turvassa

Kiusaajat tulevat 15-vuotiaan nuoren perheen pihalle ja kotiovelle, vahingoittavat perheen omaisuutta ja käyttäytyvät uhkaavasti jopa vanhempia kohtaan. Kukaan ei ole saanut tilannetta kuriin.

https://yle.fi/a/74-20048619

 

Ylen MOT 11.9.2023:

Kiusaajien luvattu maa

Miksi kiusaamista ei saada loppumaan? MOT tutkii vakavia tapauksia, joissa kiusaaminen on jatkunut jopa vuosia koulun, poliisin ja lastensuojelun toimista huolimatta.

https://areena.yle.fi/1-63858260

Poistin toiseen kirjoittajaan kohdistuneen allekirjoitukseni, koska se oli aivan hirveä.


   
ReplyQuote
Anrika
(@anrika)
Illustrious Member
Joined: 2 vuotta ago
Posts: 2171
Topic starter  

Joskus, varmaan aika useinkin, kiusaaja on ns. hyvä tyyppi. Näin ajattelevat, eivät välttämättä halua puuttua kiusaamiseen tai yksinkertaisesti eivät edes huomaa kiusaamista. Kiusaaja voi olla iloinen, huumorintajuinen, hyvää seuraa, mutta toisella kuin peto. Kiusaa ja keksii juttuja, jotka ei pidä paikkansa. 

Melkein missä tahansa voi törmätä kiusaamiseen, myös täällä netissä. Mä suututin joskus vahingossa yhden kirjoittajan ja se jatko siitä, oli ihan kauheaa. En minäkään käyttäytynyt enää sivistyneesti. Lopulta meidän päiväkirjat suljettiin toisiltamme, emme enää nähneet toistemme kirjoituksia. 

 

 


   
Mirri reacted
ReplyQuote
Mirri
(@mirri)
Noble Member
Joined: 2 vuotta ago
Posts: 2381
 

Anrika, noin on kuin sanoit.

Olen joskus, tai aika useinkin vuosien varrella, ihmetellyt kiusaamissyytöksissä sitä asiaa, että kiusaamisen sanotaan olevan kokemusperäinen juttu. Toisin sanoen, jos ihmisestä tuntuu, että joku kiusaa häntä, hänen kokemansa kiusaaminen on totta. Näin ajateltiin ihan elävässä elämässä jo kauan ennen nettiaikaa, ja moisen väitteen kyseenalaistaminen oli riskialtis juttu, koska yleensä ei nähty mitään väärää siinä, että joku ihminen leimataan kiusaajaksi vain sillä perusteella, että joku toinen kokeen joutuneensa kiusaamisen uhriksi.

Oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti ihmiset ovat syyttömiä, kunnes toisin todistetaan. Kiusaamissyytös voi tosielämässä olla vakava syytös, eikä tuomitsemiseen mitenkään pitäisi riittää se, että joku tuntee itsensä kiusatuksi. Omassa elämässäni jouduin miettimään asiaa lasteni ollessa ala-asteikäisiä. Lapseni kertoi, että häntä kiusataan koulussa. Monien mutkien kautta todellisuus paljastui toisenlaiseksi; onneksi toinen lapseni alkoi kertoa havaintojaan yhdenlaisena silminnäkijänä, ja hänen havaintonsa eivät tukeneet kyseistä kiusaamisväitettä. Kävi ilmi, että lapseni yhdenlaisena autismiin taipuvaisena herkkislapsena reagoi liian voimakkaasti, ja se olikin hän, jolla nyrkit heiluivat herkästi juuri hänen 'yliherkkyytensä' vuoksi. Eivät hänen kokemuksensa ja tuntemuksensa millään lailla vääriä olleet; se vain, että ne olivat syntyneet hänen persoonallisessa päässään - hän tulkitsi kiusaamiseksi tai muuksi provokaatioksi asioita, jotka eivät muiden tekemien havaintojen mukaan olleet sellaisia.

Kiusaamisen ollessa niin vakavaa, että se täyttää rikoksen merkit, kiusaamissyytöksen esittäjän tulee olla tosi tarkkana (näin siis elävässä elämässä), koska perusteettomaksi osoittautunut syytöshän voi myös olla rikos. Esimerkiksi perätön kiusaajaksi leimaaminen voisi täyttää vaikkapa kunnianloukkaussyytöksen merkit.

Netti on sillä tavoin mukavan 'suojaisa' paikka, että täällähän ei tietysti tarvitse piitata siitä, jos tulee nimimerkillä mustamaalattua jotakin toista nimimerkkiä syyttämällä häntä kiusaamisesta. Voi ilman huolen häivää sanoa toisesta kirjoittajasta mitä lystää, koska sanoistaan ei joudu koskaan vastuuseen sillä tavoin kuin netin ulkopuolella voi joutua - vaikkapa kiusaamissyytöksestä.

Lapseni kohdalla tilanne ratkaistiin sillä tavoin, että häntä herkkislapsena ainakin yritettiin ohjata ja 'siedättää' siihen, että lapsijoukossa ihmisten väliset etäisyydet eivät aina ole pidettävissä niin pitkinä kuin hän haluaisi niiden olevan. Ja ettei hänellä yksinkertaisesti ole oikeutta puolustautua nyrkein, vaikka hänestä tuntuisikin siltä, että joku kiusaa häntä osumalla olemaan 'liian lähellä'. Herkkislapsesta valitettavasti voi kasvaa herkkisaikuinen, joka ei kasvuvuosinaan ole oppinut joustavuutta suhteessa muihin ihmisiin. Mutta silloin kai usein ollaan siirrytty persoonallisuushäiriöisyyden puolelle, ja sitä taas voidaan nykyisin hoitaa hyvinkin tehokkaasti - jos se vain tunnistetaan ajoissa. Ja jos henkilö itse oivaltaa, että hänen käyttäytymisensä on häiriöistä, ei herkkää ollenkaan.

Aikuisen ihmisen (tunne)herkkyys ei missään tapauksessa eikä koskaan tarkoita loukkaantumisherkkyyttä, kostonhalua, pitkävihaisuutta, ei mitään sellaista. Ne ovat kasvuikään kuuluvaa käyttäytymistä, josta (useimmiten) opitaan aikuisuuteen mennessä pois - eivät tunneherkkyyttä, joka on aivan eri asia.

Poistin toiseen kirjoittajaan kohdistuneen allekirjoitukseni, koska se oli aivan hirveä.


   
ReplyQuote
Share: