Mun top 5 kuukauden aikana:

Etsii omaa ihmistä, 25 tarinaa rescuekoirista. Mäenpää Heli

Elämän oppitunteja koirilta ja ihmisiltä.          Alsarraf Renee

Eläinten turvakoti Tuulispää.                          Lähteenmäki Selma

Tiluksilla, unelmani maalla.                            Cederlöf Annika

Kumppanina koira.                                        Jyrkinen Venla

Anneli Kanto; Pala palalta pois, kertomuksia Alzheimerin taudista.

Anneli Kanto kuvaa itse kirjaansa parhaiten, joten annanpa hänen puhua; teksti on siteerausta kirjan esipuheesta:

- Alzheimer on lempeä sairastuneelle mutta ankara omaiselle, sanoi geriatri diagnoosin antaessaan. Taudin edetessä sairastunut menettää sairaudentunnon ja lakkaa tiedostamasta oireitaan. Läheisellä ei tätä armoa ole.

-Dementia on oirekokonaisuus. Yleisimmin sen aiheuttaa Alzheimerin tauti, mutta muitakin syitä on, kuten verenkiertoperäinen eli vaskulaarinen dementia, Lewyn kappale -tauti sekä aivojen saama vamma tai alkoholi.

-Ihmisen eliniän pidentyminen ei ole pelkästään myönteinen asia. Ikä kun ei pitene alkupäästä eikä edes keskeltä vaan lopusta. Dementia taas lisääntyy merkittävästi yli 85-vuotiaiden joukossa.

-Omaishoitajuus lienee henkisesti ja käytännöllisesti yhtä raskasta sairastipa läheinen sitten dementiaa, muuta vakavaa tautia, mielen sairautta, syömishäiriötä tai päihderiippuvuutta. Jopa yli puolet omaishoitajista sairastuu itse, ja arvioidaan, että hoitamisen rasituksesta toipuminen kestää yhtä kauan kuin hoitojakso. Omaishoitajat tekevät ilmaista työtä ja säästävät yhteiskunnalle miljardeja. Tukea tai neuvoja he eivät juuri saa, vaikka tarvitsisivat käytännön apua, lomapäiviä, koulutusta ja vertaistukea. Työnohjaus olisi tarpeen, koska omaishoitajat työskentelevät koko persoonallaan.

- Erityisen koetteleva kohtalo on niillä iäkkäillä ihmisillä, jotka hoivaavat sairastunutta puolisoaan tai sisarustaan ja tekevät raskasta hoitotyötä siinä elämänvaiheessa jolloin kohtuuden nimissä pitäisi saada jo levätä.

Kummallista lohdutusta antaa, kun tapaa ihmisiä, jotka sanovat: Tiedän mistä puhut. Sen vuoksi olen kirjoittanut

Anneli Kanto

Kertomuksia Alzheimerin taudista on omakohtainen kertomus Alzheimeriin sairastuneesta äidistä ja Annelista hänen tyttärenään. Lisäksi Anneli Kanto on ottanut kirjaansa muitakin dementiaan liittyviä tapauskuvauksia.

Iäkkäistä ihmisistä omaishoitajina minä haluan mainita Anneli Kannon luettelemien lisäksi vanhusvanhemmat, jotka huolehtivat psyykkisesti sairastuneesta ikääntyvästä lapsestaan. Ne tilanteet ovat vaikeimpia, koska vanhuksella voi jo olla muistisairaus, lapsella se taas on ollut - psykiatrisen sairauden muodossa - jo ties miten pitkään, mutta molempia suojelee itsemääräämisoikeus niin, ettei ole mitään vanhustensuojelulakia, joka tulisi apuun ja estäisi 'hoitosuhteen', jota he itse haluavat ylläpitää.

Anneli Kanto on hyvä kirjailija; viihdyttävä, mukaansa tempaava, myötäelämiskykyinen, ja myös erittäin asiantunteva asioissa, joista hän kirjoittaa. Minä 'löysin' hänet aika hiljakkoin lukemalla romaanin nimeltään Veriruusut; kiehtova kertomus punaisista naisista Suomen sisällissodassa. Sen jälkeen Lahtarit ja vielä Punaorvot. Kaikki kolme romaania tarkastelivat Suomen sisällissotaa eri näkökulmista, ja olivat vaikuttavia.

https://www.annelikanto.fi/romaanit/

Ravisteleva kuvaus suomalaisesta kristillisestä sionismista: Terhi Törmälehto; He ovat suolaa ja valoa.

Siinä missä ennen mentiin tukemaan Israelia kibbutseihin, nykyisin tehdään samaa menemällä Israelin miehitysalueille, eli Palestiinaan rakennetuihin siirtokuntiin, auttamaan siirtokuntalaisia. Eivät suomalaiset toki yksin niin tee, vaan maailmassa on koko joukko kristillisiä järjestöjä, jotka lähettävät ihmisiä - kristittyjä sionisteja - Israeliin/Palestiinaan taistelemaan palestiinalaisia vastaan ja tukemaan siirtokuntia palestiinalaisten maiden valtaamisessa. Taistella ja vallata voi esimerkiksi istuttamalla puita vallatuille alueille siirtokuntien hyväksi.

Kirjoittaja, Terhi Törmälehto, tarkastelee asioita sisältä päin ja tuntee fundamentalistisen kristillisyyden 'sanaston' - ns. kaanaankielen. Mielestäni paitsi erittäin ajankohtainen myös ainutlaatuinen teos. Tällaista romaania ei ainakaan Suomessa ole tähän mennessä tehty. Ei, vaikka Suomi on yksi vahvimmista kristillisen sionismin maista; ollut joskus jopa vahvin.

Minulle kirja oli myös aikamoinen järkytys sikäli, että olen kuvitellut kristillisen sionismin laimenneen Suomessa kibbutsi-liikkeen hiipumisen myötä. Törmälehdon teosta lukiessani olen ymmärtänyt, että ei se mihinkään ole kadonnut: nykyisin toiminta vain on 'huomaamattomampaa', koska se suuntautuu Israelin miehittämille alueille ja miehitysalueiden alkuperäisiä asukkaita (palestiinalaisia) vastaan. Kibbutseille lähdettiin avoimesti, miehitysalueille mennään puolisalaa; jopa niin, että oma puolisokaan ei välttämättä tiedä, mitä hänen sionismia edustava puolisonsa on mennyt Israeliin tekemään. Puhumattakaan, että tietäisi tämän menneen palestiinalaisalueelle työskentelemään palestiinalaisten vahingoksi.

"Tässä voi olla syksyn merkittävin kirja: Suomalais­kirjailija kuvaa uskovaisia, jotka odottavat Israelin voittoa

Kirja-arvio|Kirjasyksy alkaa komeasti: Terhi Törmälehdon romaanissa suomalaiset Israelin ystävät joutuvat miettimään uskonsa perusteita ja moraaliaan."

https://www.hs.fi/taide/art-2000010617407.html

Elisabeth Haich  - Vihkimys , kirja, joka on lukemisen arvoinen kaikille.

Kertoisitko tarkemmin; miksi kyseinen kirja on mielestäsi kaikille lukemisen arvoinen?

Teppo Heinola; Eläinlääkärin elämää.

Nyt se on ilmestynyt, Facebookissa mukavia turisevan eläinlääkärin jutut kirjana. Kirjakerhon jäsenenä pääsin lukemaan sähköistä versiota heti, ja on ollut hauskaa. Tämän kirjan luultavasti tulen myös kuuntelemaan. Jos en muuten niin ihan vain sen vuoksi, että jännityksellä seuraan, miten lukija on saanut nauruhermonsa pysymään kurissa niin, ettei väliin tule mitään pyrskähdyksiä.

Siteeraan pienen näytteen.

"Kissojen virtsatievaivoista suurin osa on stressiperäisiä. Ei ole bakteeria kissan pissavehkeissä tavallisesti.

Se menee niin, että kun kattimattia hatuttaa, hirvittää, masentaa tai sillä on muuten vaan mieli mustana, niin ensimmäinen oire voi olla se, että pissa ei kulje.

Mikäpä se Pörröä hatutti ja miksi juuri keväällä? No kas kun kissan elämässä kevät on stressaavaa aikaa: aurinko paistaa, vieraat kollit kiertelevät pihanurkissa tarkastelemassa, että olisikohan tämän talouden narttukissa jäänyt leikkaamatta  tai olisiko uroskissasta tappelukaveriksi?

Muita, ei niinkään vuodenaikaan liittyviä stressinaiheuttajia ovat muun muassa uusi sohva, tuoli, kissanhiekkalaatikko, kissan hiekka, omistajan vääränväriset sukat tai jokin muu asia, joka on järkyttänyt kissan erityisherkkää sielua."

On lukemisen arvoinen kirja paitsi hauskuudessaan myös tietojensa puolesta. Eläinlääkäri Teppo Heinola jakelle auliisti arvokasta asiantuntemustaan, kuten hänen Facebook-kirjoittelunsa seuraajat hyvin tietävät. Kissojen virtsatiehyeongelmista lukiessani mietin, että olisinpa ollut Tepon Facebook-juttujen lukija jo kissojen omistajana; tietäisin kissoistani vaikka mitä.

Teppo Heinolan kirjaa mainostetaan esim. näin:

"Vauhdikasta menoa eläinlääkärin matkassa.

Eläinlääkärin riemukkaita tarinoita saappaat kurassa ja kainalot hiessä. Mikäs otus siellä on tällä kertaa telonut itsensä?

Harvalla on yhtä monipuolinen työ kuin eläinlääkärillä. Hoitopöydälle voi tulla silmätulehdusta poteva marsu, joskus voi jäädä sonnin alle tai järvessä kelluu sairas lehmä. Kirjan tarinoissa kuljetaan Teppo Heinolan matkassa hoitamassa milloin mitäkin karvaista ystävää. Jos luulit, että James Herriotilla oli kiire, niin ei kyllä ollut. Tepolla ei meno hyydy. Siinä hoituu kipeä olkapääkin, kun putoaa itseään persuksiin potkivan hevosen selästä. Jos yksikseen nauraminen hävettää, tähän kirjaan ei kannata tarttua bussissa."

Jätän yllä olevasta siteerauksesta linkin pois, koska en kirjoita tätä viestiä myyntitarkoituksessa. Sitä paitsi uskon kyseisen kirjan löytävän tiensä myös kirjastoihin.

Mulla on kirjastossa odottamassa muutama varattu kirja. Voisin, kun oon lukenut ne, varata tuon eläinlääkärin elämää kirjan.

Minä olen lukenut viime aikoina tällaista:

Markus Nummi: Käräjät

On oikein hyvää luettavaa henkilölle joka rakastaa tarinoita joissa kerrotaan paljon. Lukiessa maistuu arki, sen eri sävyt. Mieli ja maisema vaihtuvat kun tarkastelee yhteiskunnan eri kerroksista tulevien tarinaa ja tuntoja. Laaja katsaus elämään. Niin kaunis ja Ihana loppu että itkuhanat ovat auki. 

Kirstin Hannah: Sodan sisaret

Tosi kaunis kuvaus naisesta joka lähtee vietnamin sotaan. Oppii paljon. Rakastaminen vaan tuottaa tuskaa. Lopulta löytyy onni. Loppu on kyllä ennalta arvattava. Muttei se haittaa. Se jää sen jalkoihin että tarina on hyvin kerrottu. Se avasi vähän tällaisen vanhan hipinkin ennakkoluuloja Vietnamista. 

Laura Lähteenmaki: Marian kirja

Ihana teos Maria Pipeniuksesta joka on siis lääkäri Elias Lönnrothin vaimo. Elävä ja hauskalla tavalla vanhanaikainen. Ei puutu jännitystäkään. Ja mikä ihaninta ei puutu myöskaan huumoria. Sitä täytyy tarkistaa aina mutta kun oppii kirjailijan tavan jolla hän sitä rakentaa, niin oikein hieno teos.