Hei, ei taida olla täällä vielä. Lisää parhaat, miksei myös huonot kirjat. Lukuelämyksiä jakamassa.
Mun top 5 kuukauden aikana:
Etsii omaa ihmistä, 25 tarinaa rescuekoirista. Mäenpää Heli
Elämän oppitunteja koirilta ja ihmisiltä. Alsarraf Renee
Eläinten turvakoti Tuulispää. Lähteenmäki Selma
Tiluksilla, unelmani maalla. Cederlöf Annika
Kumppanina koira. Jyrkinen Venla
Anneli Kanto; Pala palalta pois, kertomuksia Alzheimerin taudista.
Anneli Kanto kuvaa itse kirjaansa parhaiten, joten annanpa hänen puhua; teksti on siteerausta kirjan esipuheesta:
- Alzheimer on lempeä sairastuneelle mutta ankara omaiselle, sanoi geriatri diagnoosin antaessaan. Taudin edetessä sairastunut menettää sairaudentunnon ja lakkaa tiedostamasta oireitaan. Läheisellä ei tätä armoa ole.
-Dementia on oirekokonaisuus. Yleisimmin sen aiheuttaa Alzheimerin tauti, mutta muitakin syitä on, kuten verenkiertoperäinen eli vaskulaarinen dementia, Lewyn kappale -tauti sekä aivojen saama vamma tai alkoholi.
-Ihmisen eliniän pidentyminen ei ole pelkästään myönteinen asia. Ikä kun ei pitene alkupäästä eikä edes keskeltä vaan lopusta. Dementia taas lisääntyy merkittävästi yli 85-vuotiaiden joukossa.
-Omaishoitajuus lienee henkisesti ja käytännöllisesti yhtä raskasta sairastipa läheinen sitten dementiaa, muuta vakavaa tautia, mielen sairautta, syömishäiriötä tai päihderiippuvuutta. Jopa yli puolet omaishoitajista sairastuu itse, ja arvioidaan, että hoitamisen rasituksesta toipuminen kestää yhtä kauan kuin hoitojakso. Omaishoitajat tekevät ilmaista työtä ja säästävät yhteiskunnalle miljardeja. Tukea tai neuvoja he eivät juuri saa, vaikka tarvitsisivat käytännön apua, lomapäiviä, koulutusta ja vertaistukea. Työnohjaus olisi tarpeen, koska omaishoitajat työskentelevät koko persoonallaan.
- Erityisen koetteleva kohtalo on niillä iäkkäillä ihmisillä, jotka hoivaavat sairastunutta puolisoaan tai sisarustaan ja tekevät raskasta hoitotyötä siinä elämänvaiheessa jolloin kohtuuden nimissä pitäisi saada jo levätä.
Kummallista lohdutusta antaa, kun tapaa ihmisiä, jotka sanovat: Tiedän mistä puhut. Sen vuoksi olen kirjoittanut
Anneli Kanto
Kertomuksia Alzheimerin taudista on omakohtainen kertomus Alzheimeriin sairastuneesta äidistä ja Annelista hänen tyttärenään. Lisäksi Anneli Kanto on ottanut kirjaansa muitakin dementiaan liittyviä tapauskuvauksia.
Iäkkäistä ihmisistä omaishoitajina minä haluan mainita Anneli Kannon luettelemien lisäksi vanhusvanhemmat, jotka huolehtivat psyykkisesti sairastuneesta ikääntyvästä lapsestaan. Ne tilanteet ovat vaikeimpia, koska vanhuksella voi jo olla muistisairaus, lapsella se taas on ollut - psykiatrisen sairauden muodossa - jo ties miten pitkään, mutta molempia suojelee itsemääräämisoikeus niin, ettei ole mitään vanhustensuojelulakia, joka tulisi apuun ja estäisi 'hoitosuhteen', jota he itse haluavat ylläpitää.
Anneli Kanto on hyvä kirjailija; viihdyttävä, mukaansa tempaava, myötäelämiskykyinen, ja myös erittäin asiantunteva asioissa, joista hän kirjoittaa. Minä 'löysin' hänet aika hiljakkoin lukemalla romaanin nimeltään Veriruusut; kiehtova kertomus punaisista naisista Suomen sisällissodassa. Sen jälkeen Lahtarit ja vielä Punaorvot. Kaikki kolme romaania tarkastelivat Suomen sisällissotaa eri näkökulmista, ja olivat vaikuttavia.
https://www.annelikanto.fi/romaanit/