Notifications
Clear all
Topic starter
04/06/2023 5:05 pm
Steissillä ja lähiöissä on rähinöity aina – "Se oli jotain ihan muuta kuin nykyajan kahnaukset"
Jukka Hämäläinen
26.12.2016 18:05 | Päivitetty 19.4.2020 18:59
Helsingin Uutiset
Eri kulttuureista tulevat nuoret ottivat viime viikonloppuna ja vielä alkuviikostakin mittaa toisistaan Rautatieasemalla. Poliisilla on tutkinnassa neljä nuorten välisiin pahoinpitelyihin liittyvää ilmoitusta.
Joulun alla poliisi otti aseman tehovalvontaan ja poisti sieltä satakunta henkeä.
Eri taustaisten nuorten kohtaamisella ja välien selvittelyllä steissillä on pitkä historia.
–Jo 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Rautatieasema oli kahden kulttuurin kohtauspaikka, kun maaseudulta tulevat nuoret ja kaupunkilaiset törmäsivät toisiinsa, Nuorisotutkimusseuran vastaava tutkija Mikko Salasuo kertoo.
Aina kyse ei ollut välienselvittelystä. Välillä rikolliset värväsivät siellä uutta verta joukkoihinsa.
Välienselvittelyt olivat hurjia, ihan muuta kuin nykypäivän kahnaukset."
Vasta 1960-luvulla asemasta tuli hengailupaikka, kun nuorisokulttuuri alkoi muotoutua. Esimerkiksi samasta asiasta kiinnostuneet hipit tapasivat asemalla, ja siellä käytiin huumekauppaa.
1970- ja 1980-luvut olivat aseman seudulla jengien kulta-aikaa. Keskustassa ja lähiöissä oli kaupunginosajengejä, jotka kohtasivat asemalla.
–Jengeillä oli tietyt alueet ja tyylit. Oli punkkareita, hämyjä, skinejä ja diinareita.
–Sen ajan "kulttuuria" oli, että saatettiin lähteä tarkoituksella hakkaamaan jotain tiettyä ryhmää. Välien selvittelyt olivat hurjia, ihan muuta kuin nykypäivän kahnaukset, Salasuo vertaa.
Jo 1980-luvulla, mutta etenkin sen jälkeen nuoria ovat vetäneet kauppakeskukset. Samalla jengit hajosivat eikä niitä enää sen jälkeen ole syntynytkään.
–Liikenneyhteydet paranivat. Tuli kännykät ja internet. Nuorisokulttuuri alkoi rakentua erilaisten harrastusten ympärille, Salasuo löytää syitä.
Tästä seurasi, että asema lähes tyhjeni nuorista. Siellä on liikuskellut vain pieni joukko syrjääntyneitä nuoria.
Asema on keskeinen paikka, jolla on symbolinen arvo."
Silti aseman merkitys ei ole kokonaan kadonnut.
– Se on näkyvä ja keskeinen paikka, jolla on symbolinen arvo. Jos joku porukka haluaa osoittaa olevansa olemassa, silloin tullaan asemalle.
Jostain sellaisesta Salasuon mukaan nytkin on ollut kyse. Hän ei suostu vertaamaan eri etnisistä taustoista tulevien nuorten kahnauksia entisaikojen jengitappeluihin.
– Joka vuosi on ollut pari kolme tällaista yhteenottoa, mutta ne ovat yksittäisiä. Kokonaisuudessa elämme yli 50 vuoteen rauhallisinta aikaa nuorten yhteenotoissa.
Uusi piirre Helsingin nuorten miesten joukossa Salasuon mukaan on äärioikeistolainen liikehdintä.
–1980-luvun skinikulttuuri oli varsin viatonta. Se oli enemmänkin tyylisuunta, joka harvoin johti mihinkään konkreettiseen.
Nyt viimeisten kymmenen vuoden aikana Salasuo näkee tapahtuneen radikaalin muutoksen.
–Skineistä ja uusnatseista on muodostunut järjestäytyneempi äärioikeisto, jossa on yhteiskunnan vastaisia piirteitä. Siitä on tullut rikollisjengi.
Sama ilmiö on koettu monessa muussakin maassa. Äärioikeisto vetoaa Salasuon mukaan alhaisesti koulutettuihin, työttömiin nuoriin miehiin.
–Pettymys ja hämärtynyt tulevaisuuden näkymä voi johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen, kun nuoria ei ole onnistuttu saamaan osaksi yhteiskuntaa koulutuksen ja työelämän kautta.
–Sellaisilla nuorilla on valitettava tapa kääntyä ääri-ilmiöihin löytääkseen suunnan elämälleen, Salasuo pohtii.
Topic starter
04/06/2023 5:41 pm
" Keskustan Rolssin ja Kontulan kovikset
70-luvun jengi-nuorien mielestä junteilla oli pitkä tukka ja leveät lahkeet eikä hajuakaan maailman menosta. Jengit itse pyörivät samoilla, tutuilla kulmilla ja kaikki muut kuin oman kulmakunnan kasvatit olivat vaarassa saada turpaansa. Ohjelmassa tavataan nuorisoa Savosta ja Stadista. (28.10.1978)"
https://areena.yle.fi/1-50159703 (4 min.)
Topic starter
04/06/2023 5:46 pm
Mauri Kunnas vuonna 1978.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kosonenjuhapekka/katujengit-olivat-tapetilla-jo-70-luvulla/
Topic starter
04/06/2023 6:00 pm
"Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta
Politiikan ja talouden tutkimuslaitos
Pro gradu 2012, tekijä Valtteri Härmälä
'Jengit sotajalalla' : Syksyn 1978 jengikeskustelun nuorisokuva
Työn aiheena on vuoden 1978 syksyllä lehdistössä nuorisojengeistä käyty keskustelu. Helsinkiläisten nuorten jengien osakseen saama julkinen huomio käsitettiin jo aikalaisten keskuudessa epätavallisen suureksi. Työssä tutkitaan yhtäältä kyseistä keskustelua ja siinä esiintyneitä tulkintoja jengeistä, jengiläisistä ja jengin aiheuttamista ongelmista. Toisaalta työ pyrkii valottamaan 1970-luvun lopulla vallinnutta kuvaa nuorisosta, nuoruudesta ja nuorten ongelmista tästä helsinkiläisiä nuorisojengejä käsitelleestä lehdistökeskustelusta käsin. Jengikeskusteluepisodin kautta pyritään avaamaan näköala aikakauden nuorisokuviin, sekä tutkimaan jengiongelman luonnetta.
Aineisto koostuu jengikeskusteluun liittyneistä sanoma- ja aikakauslehtikirjoituksista sekä tutkimusajankohdan nuorisotutkimuksista. Lisäksi aineistoon kuuluu kirjoituksia ammattilehdistä ja Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen tuottamia selvityksiä. Aineistoa analysoidaan diskurssianalyysin välinein. Lähteinä toimivia media- ja tutkimustekstejä luetaan kehystämisen käsitteen kautta. Teksteissä ilmenevien kehysten ja kehystämisen tapojen kautta tarkastellaan sitä miten nuorisoa, nuoruutta ja nuoruuteen liittyviä ongelmia teksteissä esitettiin. Työssä sosiaaliset ongelmat käsitetään konstruktionistisen perinteen tapaan huolenaiheiksi vahingollisten tilojen sijaan. Tutkimuksessa pyritään selvittämään millaisia nuoruutta määritteleviä diskursseja 1970-luvun lopun mediajulkisuudessa esiintyi, ja sitä millainen oli näiden diskurssien nuoruutta koskeva sisältö. Nuorten aiheuttamaa huolta peilataan elämänkulun institutionalisoituneen mallin käsitteen kautta. Jenginuoren edustaman ongelmanuoren kautta avautuu tarkasteltavaksi myös tämän vastakohtaparin muodostava institutionalisoitunutta normia ja yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä ihanteita, odotuksia ja arvostuksia edustanut 'ihannenuori'. Työ tutkii mediavälitteisessä julkisuudessa esiintyneitä nuoriso-ongelmien kehystämisen tapoja ja nuorison merkityksellistämisen tapoja ohjanneita diskursseja, sekä mediavälitteisen julkisuuden nuorisokuvia.
Keskustelun synty oli yhteydessä lehtien uutisiin jengitappeluista. Uutiset tappeluista olivat kuitenkin ristiriitaisia ja on kyseenalaista käytiinkö jengitappeluita lainkaan. Keskustelu voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen, joiden mukana keskustelun kohteena olleen nuorisojengin käsittelytapa muuttui. Ensimmäisessä vaiheessa huomion kohteena olivat nuorisojengi, väkivalta ja jengin aiheuttamat välittömät häiriöt. Toisessa vaiheessa keskustelu kääntyi tarkastelemaan jengiläisten arvoja ja erityisesti suvaitsemattomuutta. Keskustelun kolmanteen vaiheeseen siirryttiin marraskuun 1978 alussa tapahtuneen 15-vuotiaan helsinkiläispojan kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn myötä. Kuolema tulkittiin lehdistössä jengitappelussa tapahtuneeksi. Kolmannessa vaiheessa keskustelun kohteeksi nousi jengiläinen ongelmista kärsivänä yksilönä. Huoli laajeni välittömästä väkivallan uhkasta huoleksi sukupolvien välisistä suhteista, nuorten syrjäytymisestä ja yhteiskunnan tulevaisuudesta.
Keskustelussa hahmottuu kolme diskurssia: kurittomuusdiskurssi, muutosdiskurssi ja aktiivisen nuoruuden diskurssi, joista viimeksi mainittu esiintyi keskustelussa vallitsevana. Erityisesti aktiivisen nuoruuden diskurssin piirissä keskeiseksi jengin ilmentämäksi ongelmaksi nousi huoli nuorison vieraantumisesta yhteiskunnasta. Jenginuoren kautta tarkasteltiin laajaa yhteiskunnallisten ongelmien ja epäkohtien kirjoa, joiden vaikutuksista nuorisoon kannettiin huolta. Nuoruuden sisällöksi määrittyi aktiivisen nuoruuden diskurssissa yhteiskunnallisten arvojen ja normien mukainen kasvu aikuisuuteen. Jenginuoren poikkeaminen institutionalisoituneesta mallista teki hänestä ongelman."
