Koulukoti on usein huumeriippuvaisen nuoren viimesijainen sijoituspaikka.

Muhoksella toimivan koulukoti Pohjolakodin johtaja Kati Lehtola kertoo, että suurin osa heille saapuvista lapsista käyttää huumeita.

– Traumatisoituneet nuoret käyttävät huumeita usein lievittääkseen pahaa oloaan, Lehtola kertoo.

Pohjolakotiin tulee nuoria ympäri Suomen. Suurin osa Etelä-Suomesta.

Nuorten ongelmat eivät olleet Lehtolan mukaan vielä muutama vuosi sitten näin vakavia. Se mistä ongelmien paheneminen johtuu, ei ole Lehtolallekaan täysin selvää.

https://yle.fi/uutiset/3-10306565

Kyllä hän tietää sen. Omat valinnat ovat ajaneet hänet tähän tilanteeseen. Nyt hän on kuitenkin tekemässä valintoja toiseen suuntaan.

– Mutta apua on vaikea saada, kun on tehnyt joskus väärät valinnat. Kun olet kerran ollut tietynlainen ihminen, leimaa yhteiskunta sinut niin, että olet sellainen kuolemaan saakka.

https://yle.fi/uutiset/3-10306565

Jos vakavasti koulukiusattu 12-vuotias lapsi turvautuu huumeisiin pärjätäkseen traumojensa kanssa, voidaanko oikeasti sanoa hänen valinneen itse huumeiden käyttäjän tiensä? Huumeiden käyttöön koukkuunnutaan paljon ennen ensimmäistä 'piikkiä'. Koukku nielaistaan jo lapsena - 12-vuotiaana ja nuorempanakin. Valitettavasti. Koukku, jonka otteesta irti rimpuileminen on vuosi vuodelta entistä vaikeampaa, koska nykyhuumeet ovat entistä koukuttavampia.

Vanhan väittämän mukaan huumeita ei olisi, jos ei olisi ihmisiä, jotka haluavat käyttää niitä. Nykyisin tuokaan väittämä ei pidä paikkaansa, koska toinen toistaan koukuttavampia huumeita tarjoillaan myös lapsille; heille, jotka tuskin osaavat tehdä vielä elämässään hyviä valintoja. Ja kuka onkaan otollisempi uhri huumeille kuin koulukiusattu lapsi; alakoululainen, joka haluaa 'lääkitä' psyykkistä kipuaan omin päin.

Huumeiden markkinointi ja myynti koko pitkän ketjun alapäässä on erittäin tehokasta, koska myyjät ovat itse vakavasti riippuvaisia huumeiden käyttäjiä. Heidän on pakko myydä huumeita saadakseen omat, kipeästi tarvitsemansa, huumeannokset. Tässä pisteessä lapsi voi hyvin olla alakouluikäisenä tai viimeistään yläasteelle siirtyessään. Käytännössä asia tarkoittaa sitä, että häikäilemätön huumekauppa kukoistaa lasten keskuudessa - lapset välittäjinä. Ja mikä pahinta: huumeteollisuus kehittelee jatkuvasti uusia valmisteita, jotka synnyttävät vakavan riippuvuuden kertaheitolla; ensimmäisestä kokeilusta lähtien. Ne, jos mitkä, ovat käteviä, kun halutaan huolehtia siitä, että varmasti syntyy lasten keskuudessa uusia huumeiden tarvitsijoita.

En kerta kaikkiaan käsitä, missä vaiheessa se paljon puhuttu oma valinta on tehty.

No eikai kukaan ole pakottanut aseella uhaten tuota kyseistä henkilä käyttämään? Olis ostanut pahaan oloonsa vaikka pari Fazerin sinistä suklaalevyä.

Niin... Kunpa asiat olisivat noin helppoja ja yksinkertaisia.

Suklaalevyt voivat aiheuttaa addiktoitumistaipuvaiselle lapselle riippuvuuden. Hänen kohtalokseen tulee kamppailla syömisriippuvuutensa kanssa. Ahmii ja oksentaa... Ei kuulosta hyvältä. Eikä etenkään, jos hänen riippuvuutensa heilahtaa jossakin vaiheessa anoreksian puolelle.

Tietysti ympäristön kannalta on parempi ja miellyttävämpää, jos teinit sairastuvat johonkin muuhun kuin huumeriippuvuuteen.

Yksi kieltäytyy syömästä ja/tai ahmii tolkuttomia ruokamääriä, toinen käyttää huumeita, ja kolmas viiltelee itseään... Kaikki lasten ja teinien omia valintoja, vai miten?

Pahimmassa tapauksessa yksi ja sama teini tekee kaikkia edellä mainittuja. Ei kai kukaan tosissaan usko hänen valinneen itsetuhoista käyttäytymistä omaksi osakseen?

Jatkan synkkää yksinpuheluani...

'Omia valintoja' on muitakin kuin huumeriippuvuus ja muut addiktiot. Itsemurhan yrittäminen yhtenä hyvänä esimerkkinä. On ihmisiä, jotka syystä tai toisesta yrittävät itsemurhaa jopa useita kertoja elämässään. En ymmärrä: minkä logiikan mukaan huumeriippuvuus on oma valinta, mutta itsemurhan yrittäminen vaikkapa lääkkeiden yliannostuksella olisi pakottava tarve, jota ihminen ei itse pysty välttämään ja estämään?

Jos oikein tarkkoja ollaan, kaikki itsetuhoisuus on 'omaa valintaa'; kukaan tai mikään ei pakota ihmistä toimimaan itsetuhoisesti. Ei mikään muu kuin hänen oma sairas päänsä, joka synnyttää itsensä tappamisen ja/tai vahingoittamisen halua esimerkiksi addiktioiden muodossa.

Itsemurhaa yrittävien ihmisten pitää saada hoitoa, huumeriippuvaisten ei; itsemurhaa yrittävät täytyy pelastaa, narkkarit kuolkoot vapaasti (kun kerran itse haluavat tuhota itsensä!)? Aivan käsittämättömältä tuntuva ajatus.

Omaisten näkökulmasta ihmisten suhtautuminen narkomaaneihin näyttää ja tuntuu paitsi käsittämättömältä myös järkyttävältä.

Huumeita käyttävän, itsetuhoisen, lapsen äiti tuntee häpeää sen vuoksi, että hänen lapsensa on narkkari. Toistuvasti itsemurhaa yrittävän, itsetuhoisen, lapsen äiti taas ei tunne häpeää, koska itsemurhaa yrittäviä ihmisiä ymmärretään, mutta narkomaaneja ei. Ja kuitenkin molempien kohdalla on kysymys täsmälleen samasta asiasta, eikä yhtään enempää tai vähempää: mielenterveysongelmista, psykiatrisista sairauksista. Ei mitään perustetta häpeälle tai syyllisyydentunteelle.

Sama toisin päin. Jos äiti/isä on narkomaani, asia on lapsille kovempi juttu kuin, että äiti/isä yrittää toistuvasti itsemurhaa. Molemmat asiat ovat lapsille traumatisoivia, mutta huumeriippuvaisten vanhempien lapset kantavat valtavaa häpeätaakkaa verrattuna lapsiin, joiden äiti/isä 'piipahtaa' aina välillä sairaalassa mahahuuhtelussa lääkkeiden yliannostuksen takia. Kuitenkin molempien lasten vanhempien ongelmat ovat toistensa kaltaisia; vanhemmat ovat tavalla tai toisella psyykkisesti epävakaita, ja siksi tarttuvat lääkkeisiin tai huumeisiin...

Lähiomaisiin kuuluvat myös sisarukset. Hekin kärsivät ja traumatisoituvat läheisensä itsetuhoisuudesta. Näin riippumatta siitä, tuhoaako läheinen itseään itsemurhayrityksillä vai huumeilla; molemmat voivat lopulta tappaa. Valitettavasti ihmisten asenteet vaikuttavat niin, että narkomaanien sisarusten voi olla vaikeampi saada apua ja ymmärrystä osakseen; heillä on häpeä, joka pakottaa heidät salaamaan sisaruksensa huumeriippuvuuden.

Näin ajatellen itsemurhayritykset (ja lopulta itsemurhaan kuoleminen?) voi olla lähiomaisten kannalta armeliaampaa kuin joutuminen elämään vuodesta toiseen narkomaanin läheisenä. Mutta silloin syy on asenteissa, ei huumeriippuvaisissa ihmisissä. Miten saada asenteet narkomaaneja kohtaan muuttumaan niin, että heidät nähtäisiin mielenterveysongelmaisina/psykiatrisina potilaina muiden vastaavanlaisten ihmisten joukossa? Siinäpä vaikea pulma, koska hoitosysteemikään ei suostu ymmärtämään addiktioita psykiatristen häiriöiden ja sairauksien oireina. Niin kauan kuin narkomania nähdään 'omana valintana' myöskään narkomaanien läheiset eivät tule autetuiksi. Heidän kohtalonaan on kantaa samaa syyllisyyttä ja häpeää kuin narkomaanit itse kantavat - sukupolvesta toiseen.

Mania (maanisuus) on mielialahäiriö, jossa mieliala on epänormaalisti ja pysyvästi kohonneena ja kiihtyneenä mielialana, jota jatkuu vähintään viikon. Mieliala voi olla myös ärtyisä. Maanisessa tilassa oleva henkilö voi ajautua hakemaan mielihyvää tavoilla, joista on hänelle itselleen haittaa. Hän voi esimerkiksi käyttää rahaa yli varojen, sortua uhkapeleihin tai sopimattomaan sosiaaliseen käytökseen. Maanikkoa on kuitenkin vaikeaa hoitaa, sillä hän itse kokee olonsa hyväksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mania

Toisin sanoen esimerkiksi bipolaarihäiriötä sairastava ihminen voi olla maanisissa psykoosivaiheissaan altis tarttumaan myös huumeisiin. Moni teini ja nuori aikuinen sairastaa pitkään ennen kuin hän saa minkäänlaista hoitoa psykiatrisiin oireisiinsa, oikeasta diagnoosista puhumattakaan. Niiden vuosien aikana hänestä on voinut tulla narkomaani hoitamattomien psykoosiensa vuoksi. Ja koska huumeet tai muut päihteet ovat tulleet mukaan, diagnosointi on entistä vaikeampaa, suorastaan mahdotonta.

Niinpä nuoresta ja vakavasti sairaasta psykiatrisesta potilaasta tulee kaiken hoidon - ja lopulta koko yhteiskunnan - ulkopuolelle jäävä 'alkkis' tai 'nisti'.

Voi olla, että narkomaanille eka annos ei ole oma valinta ja seuraavat annokset ovat pakko. Mutta miten paljon he tekee rikoksia, kiduttavat toisiaan, että huumevelat maksettaisiin, ajetaan pienellä kylällä taajamassa autolla 120km/h vauhtia poliisia karkuun, heitetään vielä pakomatkan aikakana poliisiauton etulasiin öljyä, aiheuttaen vakavan vaaratilanteen. Tehdään lapsia, ja sitten mietitään kumpi näistä serkkuksista on isä, molemmat narkomaaneja. Raskausaikana käytetään huumeita, että 2 vuorokautta vanha vastasyntynyt saa vieroitusoireita ja joudutaan antamaan morfiinia pienelle. Ammutaan äitiä. Haetaan vuosien päästä ase kellarista, kun lapsiperhe on tällä äidillä kylässä.. Pidetään kortisonitabletteja myrkyllisempänä, kun itse käyttämäänsä huumetta..