Tässä Helsingin Sanomien mielipidekirjoitus 25.4.2017:

Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta ei ole eroriita vaan henkistä väkivaltaa – miksi siihen ei puututa?

Vieraannuttamisen kohteena oleva lapsi jää usein ilman apua.

Kansainvälistä vieraannuttamisen vastaista päivää vietetään vuosittain 25. huhtikuuta. Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmastaan ei ole harvinaista, ja monissa eroissa nähdäänkin vieraannuttavia piirteitä.

Valitettavasti vieraannuttamista ei nähdä tai sitä ei ymmärretä lapseen kohdistuvana henkisenä väkivaltana vaan vanhempien välisenä eroriitana. Vaikka vieraannuttamista on vakavuudeltaan verrattu lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, Suomessa ei ole luotu menetelmiä sen selvittämiseen tai tunnistamiseen.

 

Vieraannuttamisen voisi luontevasti olettaa kuuluvan lastensuojelun alaisuuteen, mutta siellä asia kuitataan vanhempien välisenä huoltoriitana, joka ei kuulu lastensuojelulle. Näin vieraannuttamisen kohteena oleva lapsi jää ilman apua.

Vieraannuttamisen todentaminen voi olla haastavaa mutta ei mahdotonta. On selvää, ettei vieraannuttaja itse auta asian selvittämisessä. Lisää haastetta asiaan tuo, jos lapsi on jo vieraannutettu. Tällöin lapsen ”oma” tahto hylätä toinen vanhempi voi vaikuttaa aidolta, jos asiaan ei osata perehtyä syvemmin.

Vieraannuttamisesta on tehty lakialoite ja kirjallisia kysymyksiä. Nämä eivät ole käytännössä johtaneet mihinkään. Lasten vieraannuttaminen jatkuu käytännössä yhtä sallittuna kuin ennenkin.

 

Miksi tähän lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan ei puututa? Kyse voi olla ymmärryksen puutteesta. Ikävä kyllä, täyden ymmärryksen asiasta saa vasta, kun asian kohtaa henkilökohtaisesti. Kyse voi olla myös asenteista. Kun uhrina nähdään toinen vanhempi lapsen sijaan, kuvaan tulevat mukaan sukupuolisidonnaiset stereotypiat.

Äiti voidaan nähdä luontaisempana huoltajana, isä taas potentiaalisena vainoajana tai päihdeongelmaisena. Tällöin lapsen vieraannuttaminen onkin lapsen turvaamista ja hyväksyttyä toimintaa. Lapsen oikeutta molempiin vanhempiin puolustava vanhempi onkin riitelevä lapsen edun vaarantaja.

Vieraannuttaminen vaatii puutteita moraalissa ja empatiakyvyssä. Vieraannuttajat eivät ole hyviä vanhempia. Heihin eivät tehoa kauniit puheet tai sovittelut. He hyödyntävät opportunistisesti toisen vanhemman kyvyttömyyttä toimia yhtä epärehellisesti. He hyödyntävät asenteita ja lain porsaanreikiä. Valheilla ja syytöksillä peitellään lapseen kohdistuva psykologinen vaikuttaminen.

Vanha huoltolaki ei estä ennalta vieraannuttamista. Toivottavasti nyt uudistettava huoltolaki tulee selvästi tuomitsemaan vieraannuttamisen lapsen edun vastaisena. Ilman muutosta uhreina ovat myös tulevat sukupolvet.

Pauli Tossavainen

Isät lasten asialla ry