Notifications
Clear all
Topic starter
08/06/2025 1:12 pm
Helsingin Sanomat 8.6.2025; lukijan mielipide.
Ikääntyvät mielenterveysomaiset jäävät näkymättömiin
Omaishoito keskittyy usein fyysisiin sairauksiin, ja mielenterveysomaisuus – etenkin aikuisen läheisen kohdalla – jää tunnistamatta.
Suomessa on tuhansia ikääntyneitä, jotka hoivaavat psyykkisesti sairastunutta aikuista lastaan ilman virallista omaishoitajastatusta, tukea tai näkyvyyttä. Moni on tehnyt tätä jo vuosikymmeniä. Silti he eivät näy tilastoissa, eikä järjestelmä useinkaan tunnista heidän elämäntilannettaan.
Heidän asemansa on kaksinkertaisesti näkymätön: he eivät kuulu virallisen omaishoidon piiriin, eivätkä aina itsekään miellä itseään omaishoitajiksi. Vastuuta läheisestä kuitenkin kannetaan päivästä toiseen – usein yksin, uupuneena ja tulevaisuudesta huolestuneena.
FinFami Uusimaa ry:ssä kohtaamme yhä useammin omaisia, jotka pelkäävät, mitä tapahtuu heidän sairastuneelle läheiselleen, kun oma jaksaminen ei enää riitä – tai kun oma elämä päättyy. Monella ei ole suunnitelmaa, tukiverkostoa tai tietoa siitä, mistä saisi apua. Fyysinen kunto heikkenee, mutta henkinen kuorma ei kevene.
Kyse ei ole marginaalisesta ilmiöstä. Uudellamaalla yli 60-vuotiaita on lähes puoli miljoonaa. Jos edes 1–2 prosenttia heistä elää mielenterveysomaishoitotilanteessa ilman virallista asemaa, puhutaan jopa 10 000 ihmisestä. Tämä joukko jää helposti palveluiden ulkopuolelle, koska omaishoito keskittyy usein fyysisiin sairauksiin, ja mielenterveysomaisuus – etenkin aikuisen läheisen kohdalla – jää tunnistamatta.
Tarvitsemme järjestelmään keinot tunnistaa nämä ihmiset ja tarjota tukea matalalla kynnyksellä, ilman virallista omaishoitajuutta. On myös aika muuttaa käsitystä omaishoitajuudesta. Se ei aina näytä samalta, eikä se lopu, kun oma ikä alkaa seitsemällä. Jokaisella on oikeus tukeen. Myös silloin, kun elämä ei ole enää uusi.
Hanna Kari
toiminnanjohtaja, FinFami Uusimaa ry – Omaiset mielenterveyden tukena
Topic starter
08/06/2025 1:25 pm
Niin... Mitäpä tuohon lisäämään.
Sitä vain hiljaa mielessäni mietin, että kun 'hyvinvointi'alue päättää jättää keski-ikäisen psykiatrisen potilaan täysin vaille palveluita, joiden varassa tämä on pärjännyt psykoosisairautensa kanssa jo muutaman vuosikymmenen, kyseinen alue työntekijöineen voisi älytä ajatella, että samalla se jättää tuiki tarpeellisen tuen ulkopuolelle myös lähiomaiset.
Kun ammattilaiset selittävät, ettei tämä tai tuo potilas enää tarvitse heidän palveluitaan, heillä ei kerta kaikkiaan juolahda mieleen, että esimerkiksi ikääntyvät vanhemmat voisivat tarvita niitä, jotta tietäisivät rakkaan potilaan olevan turvassa. Tuskin kukaan potilas on niin vailla lähiomaisia ja muita läheisiä, etteivätkö häneen liittyvät huonot ratkaisut vaikuttaisi elämän laatua heikentävästi moneen ihmiseen.
Eivätkä lähiomaiset aina ole pelkästään ikääntyviä vanhempia; joukossa on myös esim. sisaruksia ja puolisoita, jotka voivat itsekin olla psykiatrisia potilaita. Ammattilaisten hokema henkilö ei enää tarvitse tukea kuulostaisi vitsiltä, jos se ei olisi niin järjetön ja järkyttävä asia omaisten näkökulmasta katsottuna.
Anrika reacted
