Sattuneista syistä olen viime aikoina ihmetellyt pyrkimystä kansalaisten 'digitalisointiin, ja asiaa ihmetellessäni törmäsin nykyisen koulujärjestelmän digitaaliseen viestintäkanavaan nimeltään Wilma. Olen miettinyt, miten koululaisten vanhemmat pärjäävät, jos heillä syystä tai toisesta ei ole mahdollisuutta Wilman käyttämiseen. Löysin vastauksen, ja siteeraan sen seuraavaan viestiin.
"Wilma on nykyaikaa, kaikki asiat hoidetaan nykyään netissä. Kaikilla on nettiyhteys ja tietokone. Ei se maksa paljoa, kyllä jokainen saa yhteyden, jos vaan viitsii.....Joopajoo. Ei asiat aina vaan ole niin yksioikoisia.
Lapseni käyvät alaluokkaa. Kaikki tiedoitus koulun ja kodin välillä käydään Wilman kautta. Olen pyytänyt paperisia versioita tapahtumista, mutta harvemmin niitä saan. Oppilaiden ja vanhempien yhteinen retki-ilta, ohi meni, leikkimielinen jalkapallo ottelu, ohi meni, kouluajan muutos, ohi sekin. Meillä ei ole aina mahdollisuutta päästä nettiin. Ja olemme aivan tavallinen perhe. Emme ole alkoholisoituneita, huumeriippuvaisia, sosiaalitoimen tai lastensuojelun asiakkaita. Olemme työssä käyviä ja tulemme vähällä toimeen. Pakko tulla, koska kumpikaan meistä vanhemmista ei tienaa päätä huimaavasti, mutta toimeen tullaan.
On meillä tietokone ja siinä nettitikku. Tosin nettitikku on prepaidmallia. Elämässä sattuneiden asioiden takia, meillä vanhemmilla kun on merkintä luottotiedoissa, emme muunlaista nettiyhteyttä saa. Toki olisi voinut vuosia sitten ennakoida tilanteen, ja olla perustamatta yritystä, joka ajautui konkursiin ja vei meidätkin henkilökohtaiseen velkakierteeseen, niin ehkä meillä nyt olisi ihan oikea laajakaista. Mutta elämä kun on valintoja täynnä, niin tulipahan valittua väärin.
Netti toimii siis silloin, kun siihen on varaa ostaa nettiaikaa. Tosin se ei ole meillä päällimäisenä ajatuksena vaan ensin maksetaan vuokra, sähkö ja vesi, lasten harrastukset ja muut välttämättömät menot. Ruokaa pitää myös nelihenkisen perheen saada ja lapset kun kasvaa, niin vaatteitakin he tarvitsevat. Netin edelle menee myös pienet herkutteluhetket silloin tällöin, lasten kanssa elokuviin meno tai muu mukava ja kiva päähänpisto, millä lapsia voi ilahduttaa. Internet ei ole meidän perheessä se tärkein siis ja siksi lähes kaikki muu menee sen edelle.
Nyt on muodostunut kiusalliseksi asiaksi selittää koulussa, että meillä ei ole aina nettiyhteyttä. On, jos on jäänyt ylimääräistä rahaa ostaa nettiaikaa, jos se on loppu ja pankkitilin saldokin näyttää vain ruokarahaa, nettiin ei pääse. Jos nettiin ei pääse, saa olla autuaan tietämätön koulun tapahtumista. Olen pyytänyt reissuvihkoa, ok sanoi opettaja ja silti ilmoittaa asioista vain wilmassa. Otin yhteyttä rehtoriin ja yritin selittää tilannetta. Säästämällä paperia pelastamme puita, oli hänen vastauksensa. No, onhan se hyvä, että puut pelastuu, mutta onko se syy jättää perhe pimentoon koulun tapahtumista....
Miksi voi ollakin niin vaikeaa saada tietoa ilman wilmaa? Näin eristettynä tiedonkulusta, vain siksi, ettei aina pääse nettiin, olemme saaneet hankalien vanhempien maineen. Hankalaa kun on vain saada tietoa koulusta ihan tavalliseen tapaan. Päivänä eräänä kyselin muuttuneesta kouluajasta. Opettajan mukaan rehtori tiedotti asiasta wilmassa. Soitin rehtorille ja puolentunnin alentuvan tenttauksen perheemme netin käytön jälkeen, hän vihdoin kertoi kellonajan, jolloin muutoksen mukaan pitää mennä kouluun. Yksi kellon aika ja sitä ei voinut opettaja kertoa ja rehtorikin vasta, kun oli ensin nöyryyttänyt kysymyksillään minua. Hän käski mennä kirjastoon lukemaan wilmaa. Selitin, että menen klo 6 töihin, pääsen klo 2, haen lapset, teemme ruokaa, lapset tekee läksyt, vien lapsia harrastuksiin (linja-autokyydillä), odotan että ne päättyy, lähdemme kotiin (taas linja-autolla) ja kello onkin jo lähes kahdeksan ja iltatoimet alkaa, että jaksaa taas herätä lähteäkseen aamulla töihin. Jos yritän ehtiä vielä kirjastoon, on minun hankittava lapsille hoitaja siksi aikaa. En voi millään päivittäin käydä kirjastossa vilkuilemassa nettiä, koska wilmassa saattaa olla ehkä jotain... Koulun ja kodin yhteistyö ei nyt mielestäni oikein toteudu, kun viestiä ei voi muualta lukea, kuin wilmasta. Miksi toinen vanhemmista ei sitten voi käydä siellä kirjastossa lukemassa viestejä, ihmettelee rehtori. No kun hän on joutunut lähtemään työn perään toiselle paikkakunnalle ja tulee kotiin vasta iltamyöhään. Näemme aamiaisella ja nukkumaan mentäessä toisiamme ja viikonloput meneekin kotitöitä tehdessä.
Koska wilma on koulujen ensisijainen tiedotuskanava, aloitetaan lasten syrjäyttäminen koulumaailmasta ja kaveripiiristä jo ajoissa. Sen tekevät opettajat ja rehtorit, tekemällä muulla tavoin viestittämisen mahdottomaksi tai ainakin erittäin vaikeaksi. Toki voi syyttää vanhempia netittömyydestä, mutta jokainen, joka elää kädestä suuhun, tietää, että netti ei ole ensimmäinen kohde rahoille.
Pieni kirjoitettu viesti reissuvihkoon, jonka lapsi osaa tehdä itsekin. Edes viesti siitä, että wilmassa on jokin tärkeä tiedoite, jotta silloin voi yrittää päästä kirjastoon. Mahdottomuus nykyaikana. Ja kuten alussa kerroin, on meillä netti. Se on prepaid ja käytössä silloin, kun siihen on varaa. Ei kuitenkaan aina ja sitä on koulumaailman vaikea käsittää."
https://keskustelu.suomi24.fi/t/12603188/elama-ilman-wilmaa---
Kirjoittajan kanssa olen eri mieltä vain siinä, että opettajat ja rehtorit olisivat Wilma-digitalisaation takana, ja että he tekisivät koulujen viestinnän kotien kanssa hankalaksi. Siis niiden kotien, joilla ei ole mahdollisuutta digitalisoitua niin, että Wilma olisi käytettävissä.
Ajattelen koulujen opettajineen ja rehtoreineen olevan uhreja tässä asiassa. Heidät on pantu runnomaan läpi oppilaidensa ja näiden perheiden digitalisaatiota, eikä heillä ole keinoja ottaa huomioon kirjoittajan mainitsemia 'inhimillisiä tekijöitä'. Uskon, että vielä on pilvin pimein opetusalan ammattilaisia, jotka ilomielin käyttäisivät reissuvihkoja, jos saisivat siihen luvan ja oikeutuksen.