Minulla on hyvä kokemus pitkäaikaisen depressiolääkkeeni sertraliinin vaihtamisesta duloksetiiniin. Olen miettinyt lääkkeen vaihtamista tehokkaampaan jo varmaan vuoden, mutta vasta viime syksynä olin valmis tekemään sen. Duloksetiinista on kokemusta jostain yli kymmenen vuoden takaa, ja silloinkin se tepsi vaikeaan masennukseeni riittävän hyvin. Mutta ihan ongelmaton lääke se ei ole; siksi kai olen vältellyt sitä viimeiseen asti. Nyt taas ajattelen, että jos tarvitsen tätä lääkettä lopun elämäni, olkoon niin. Parempi näin kuin lamaannuttavien masennusoireiden kanssa.

Kiva, että pärjäät nyt kevennetyllä lääkityksellä. Opamox on minulle tuttu peräti 80-luvulta lähtien, ja yhdessä tehokkaan depressiolääkkeen kanssa se on ollut riittävä lieventämään ahdistuneisuutta. Joskus on mennyt vuosia täysin ilman rauhoittavaa, mutta nyt on taas Opamoxia niin reseptillä kuin kaapissa. Varmuuden vuoksi. Vaikka käytänkin sitä harvakseltaan, päätin viime syksynä, että nyt haluaisin pitää sitä aina varalla, koska ahdistuneisuus on aika pirullinen juttu ja siitä tulee helposti kierre ennen kuin itse tajuaa kärsivänsä ahdistuneisuusoireista.

Onneksi löysin yksityisen yleislääkärin, joka kirjoitti tarvitsemani lääkkeet, niin duloksetiinin kuin opamoxin, vuosia vanhan psykiatrilausunnon ja omien kokemusteni perusteella.

Duloksetiinista tuli sellainen inhottavuus mieleeni, että se voi aiheuttaa pirunmoista närästystä. Ainakin minulla on nyt aiheuttanut, ja olen joutunut tekemään töitä sivuoireen hallitsemiseksi. Onneksi näyttää siltä, että närästystä ei pahasti tule, jos otan lääkkeen aamupalan yhteydessä, ja pysyttelen pystyasennossa seuraavat pari tuntia.

En muista kärsineeni duloksetiinin aiheuttamasta närästyksestä silloin kun aiemmin tarvitsin ja käytin sitä. Mutta nyt kun muistelen, minulla saattoi olla samaan aikaan käytössä Somac tai jokin vastaava 'protonipumpun estäjä'. Samaan olen päätynyt tälläkin kertaa tarvitessani duloksetiinia. Närästys sivuoireena ei tullut yllätyksenä, koska se mainitaan lääkkeen pakkausselosteessa. Ja närästyksen inhottavuudesta huolimatta olen ajatellut, että duloksetiini on tarvittaessa pysyvä depressiolääkkeeni. Sen sivuoiretta sitten hoidetaan mahansuojalääkkeillä, jos muu ei auta. Ei voi mitään.

Mulla lopettiin viime kesänä lyhytvaikutteinen ketipinor pois ja olin varma, että tulee enemmän psykoottisuutta ja ahdistusta, enkä saa unta. Mikään noista ei toteutunut, nukahdinkin helpommin pelkällä pitkävaikutteiselle 400mg. En ole kaivannut sitä lyhytvaikutteista enää, mulla tarvittavana 25mg x 4.

Mulla oli joku sydän tai verenpaine syy siihen lopettamiseen. Ja se lopettiin kerralla, koko 200mg päivässä pois.

Ei muutoksia , mutta Opamox on mulla nykyään lisälääkkeenä Migreeniin jos ei oikein muuten migge katoa

Vähensin nyt sovitusti 25 mg Ketipinorin päivälääkkeistä pois. Alkuillassa menee vielä sitä 25 mg. Ja toki yöksi menee Depotia. Ei tullu vielä muita muutoksia. Sydän- ja unioireilut syynä. Itte olen ollut tarkkana noista asioista. Seuraavaksi sitten sydänfilmi ja labrat.

Nyt on labravastaukset ja sydänfilmin tulos tullu. Sydänfilmi oli ok, ei ollu mitään epätavallista siinä. Labratkin oli ok, ei kaikki aivan ihannearvoissa, mut ei mitään hälyttävää. Ja toi Ketipinorin pieni vähennys riitti. Ei tuu muita lääkitysmuutoksia. 😊 😊 👍 

Pakko palauttaa Ketipinor entiseen annostukseen. Tullu pal positiivisia oireita eli vainoharhaisuutta ja sydänhän mulla on kunnossa, joten estettä annoksen nostoon entiselleen ei ole.

Hyvä että sulla sydän kunnossa, ja voit nostaa ketipinorin takaisin. Mun sydän ei olisi kestänyt sitä pulssia, mikä johtui ketipinorista. Omass verenpainemittarissa näkyi myös, että sydämenrytmi ei ole tasainen. Seuraan sitä vieläkin, koska 400mg on pitkävaikutteista ketipinoria joka ilta, ollut kyllä tasainen rytmi ja hyvä pulssi.

Juu, Anrika. 🙂 Onneks pystyin nostaan annostuksen ennalleen. Ja fysiikka vielä kunnossa.