”Ehdotus sote-järjestöjen avustusleikkausten toteuttamisesta rapauttaa merkittävästi järjestöjen vaikuttavaa auttamistyötä. Sote-järjestöjen valtionavustusleikkaukset on peruttava tai vähintään kohtuullistettava”, todetaan 12 järjestön yhteisessä kannanotossa.

Budjettiriihi ei tuonut lievennyksiä sote-järjestöjen avustusleikkaussuunnitelmiin. Ellei eduskunta toisin päätä, avustustaso putoaa ensi vuonna 79,5 miljoonaa tämän vuoden tasoa pienemmäksi. Hallituskauden loppuun mennessä avustukset ovat leikkautumassa nykyisestä peräti kolmanneksella.

Riihen linjaus ei ollut sote-järjestöille yllätys. Yllätys sen sijaan oli Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n ilmoitus ensi vuotta koskevan leikkauksen kohdentamisesta. Vastoin aiempia keskusteluja leikkaus on kohdistumassa hanke- ja investointiavustusten lisäksi myös perusrahoitukseen, joka on mahdollistanut pitkäjänteisen työn suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin vahvistamiseksi.

Poliittisella ohjauksella tehty linjaus avustusleikkausten kohdentamisesta herättää suurta huolta. Järjestöavustukset eivät ole vain lukuja budjettikirjassa. Ne vaikuttavat suoraan ihmisten hyvinvointiin. Sote-järjestöt ovat olemassa, jotta ihmiset saavat tarvitessaan luotettavaa tietoa omista oikeuksistaan ja terveyteensä vaikuttavista tekijöistä sekä oikea-aikaista ja kynnyksetöntä tukea. Monet toiminnot ovat sellaisia, joita kukaan muu ei järjestä. Järjestöillä ja niiden vapaaehtoisilla on suuri merkitys myös yhteiskuntamme kriisinkestävyydelle ja kokonaisturvallisuudelle.

Järjestöjen vakiintunut tuki avun tarpeessa oleville ihmisille on helposti saavutettavaa ja tuloksellista. Ongelmia ehkäisevä työ ja oikea-aikainen apu vähentävät palvelujen tarvetta ja siten yhteiskunnan kustannuksia.
Vaikutuksia arvioimatta

STEA:ssa taas on pitkäaikaista seurantatietoa siitä, millä toimintatavoilla voidaan tehokkaimmin lisätä ihmisten hyvinvointia ja mitkä ovat suurimmat hyvinvointi- ja terveyshaasteet Suomessa. Tietoa on kertynyt myös siitä, mihin järjestöissä yleisavustusta tarvitaan ja käytetään.

Avustusleikkausten vaikutuksia ei ilmeisesti ole millään tasolla arvioitu. Kun leikkausten vaikutuksia ei arvioida, on odotettavissa myös odottamattomia ja ei-toivottuja vaikutuksia.

Järjestöissä arvioidaan, että sote-sektorin painopiste siirtyy väistämättä ehkäisevistä palveluista korjaaviin. Ilman laajaa matalan kynnyksen tukea ongelmat kasautuvat ja syvenevät, julkisten palvelujen jonot pitenevät ja sosiaaliturvan kustannukset nousevat. Kehitys on todennäköinen siksi, että osana valtiontalouden tasapainottamista rahoitusta vähennetään voimakkaasti myös julkisen sektorin sosiaali- ja terveyspalveluilta. Käytännössä leikkaukset osuvat samoihin ihmisiin, joiden pääsy sekä julkisten palveluiden että järjestöjen tarjoaman avun ja tuen piiriin jatkossa vaikeutuu. Moni haavoittuvassa asemassa oleva voi jäädä ongelmineen yksin.

Säästöjä halutaan kohdistaa myös esimerkiksi oikeudellisen neuvonnan ja ammattilaisille suunnatun koulutuksen järjestämiseen. Oikeudellista neuvontaa annetaan tilanteissa, joissa ihmiset eivät ole saaneet heille lain mukaan kuuluvia palveluita ja tarvitsevat juridisia neuvoja valitus- tai kanteluprosessien käynnistämisessä. Tukea tarvitsevilla ihmisillä ei läheskään aina ole voimavaroja tai osaamista ottaa itse selvää oikeuksistaan. Järjestöjen tarjoama neuvonta ei kilpaile yksityisten lakipalvelujen kanssa, sillä vastaavaa erityisosaamista on hyvin niukasti, eikä iso osa neuvonnan asiakkaista pysty maksamaan palvelusta.
Tilanne on vielä korjattavissa

Avustusten taso päätetään lopullisesti vasta eduskuntakäsittelyssä. Järjestöjen arvio on, että jos peruminen ei tule kyseeseen, leikkauksia tulisi ainakin kohtuullistaa ja myöhentää, jotta ehditään selvittää niiden vaikutukset, ja kuunnella erityisesti niitä ihmisiä, joita varten sote-järjestöjen työtä tehdään.

Rahoituksen kohdentamisessa on hyödynnettävä kertyneitä tuloksellisuusarvioita ja huomioitava toiminnan vaikuttavuus. Kohdentamisessa tulee tunnistaa toiminnan tarve, tarkastella kokonaisuutta ja ottaa huomioon myös julkisen sektorin tilanne, jotta apua tarvitsevien ihmisten putoaminen kokonaan tyhjän päälle voidaan välttää. Leikkausten kohdentuminen ei saa vahingoittaa järjestöjen perustyötä, estää järkevää yhteistyötä tai jarruttaa järjestökentän uudistumista.

On tärkeää, että järjestökenttä säilyy monimuotoisena, uutta luovana ja vaikuttavana. Siksi avustusten suuntaamisessa on tunnistettava erilaisten ja eri kokoisten järjestöjen vahvuudet.

Järjestöjen yhteistyö tai yhdistyminen ei saa heikentää avustusten tasoa. STEA on rohkaissut rahoittamiaan järjestöjä yhteistyöhön ja konsortioihin päällekkäisen työn välttämiseksi.

Vuoden 2025 leikkausmalli kuitenkin rankaisee juuri isompia kokonaisuuksia. Tämä ei ole järkevää toiminnan vaikuttavuuden tai kustannustehokkuuden kannalta ja jarruttaa myös järjestökentän uusiutumista. Yleisavustusten leikkaaminen on vastoin Kansalaisjärjestöstrategian kirjausta avustusjärjestelmän hallinnollisen taakan keventämisestä.

Suomalainen järjestökenttä on vuosikymmenten saatossa rakentunut kaikkien kansalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta tukeva malli. Jos järjestöjen työ rajuilla leikkauksilla nyt romutetaan, vastaavaa ei välttämättä saada enää takaisin.

https://a-klinikkasaatio.fi/uutiset/sote-jarjestoilta-leikataan-vaikutuksia-arvioimatta/