Katsoin dialektiseen käyttäytymisterapiaan erikoistuneen psykoterapeutin Teemu Ryhäsen luennon  Epävakaa persoonallisuus ja tunteensäätelyn vaikeuksien hoito .

Puolitoista tuntia täyttä asiaa.

Psykoterapeutti kertoi, että dialektinen käyttäytymisterapia tehoaa kyseiseen oireistoon aika hyvin, ja lisäksi sitä on myös hyvin saatavilla nykyisin koko Suomessa. Joillakin paikkakunnilla voi olla peräti parin vuoden jonot, toisaalla taas psykoterapian tarjontaa on enemmän kuin kysyntää. Aivan kuin niiltä paikkakunnilta epävakaat olisivat loppuneet, kuten luennoitsija naurahtaen totesi.

Niinhän toki ei ole käynyt, koska tunteiden säätelyn häiriö/tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus on hyvin yleinen psykiatrinen häiriö. Jos ymmärsin oikein, dialektiseen käyttäytymisterapiaan ei vielä tänä päivänäkään välttämättä kirjoiteta lähetettä, jos potilas (läheisineen) ei itse hoksaa vaatia sitä.

Jäin miettimään, kuinka moni pitkään ja vaivalloiseen psykoterapiaan sitoutumisvalmis 'epävakaa' jää vaille tarvitsemaansa apua vain siksi, ettei kukaan kerro hänelle ja hänen läheisilleen kyseisestä - tehokkaaksi havaitusta - psykoterapiamuodosta. On varmaankin totta, että läheskään kaikki epävakaasti persoonallisuushäiriöiset ihmiset eivät kykene hyötymään psykoterapiasta. Teemu Ryhänen kertoi siitäkin karusta tosiasiasta, että samassa ihmisessä on hyvin usein muitakin persoonallisuushäiriöisyyden muotoja, jotka vaikeuttavat psykoterapeuttista hoitoa.

Mutta kuinka moni jää vaille tarvitsemaansa hoitoa siksi, että lääkäri ei usko hänen hyötyvän siitä ja jättää lähetteen kirjoittamatta? Jos olisin ollut kuuntelemassa luentoa sen esittämisen aikaan, olisin kenties kysynyt asiaa. Ammattilaistenkin keskuudessa asenteet ovat olleet menneinä vuosina hyvin kielteisiä, ja persoonallisuushäiriöiset ihmiset on ikään kuin lähtökohtaisesti leimattu 'toivottomiksi tapauksiksi'. Tiedän, että myös dialektinen käyttäytymisterapia on vuosien varrella joutunut taistelemaan oikeudestaan päästä käyttökelpoisten psykoterapioiden joukkoon.

Niinpä Teemu Ryhäsen luento oli erittäin ilahduttavaa kuunneltavaa. Sitä voi hyvin suositella kaikille ihmisille, joita kyseinen aihe kiinnostaa syystä tai toisesta.

Luennoitsijalta kysyttiin, millaista psykoterapiaa hän suosittelisi tunteidensäätelyn häiriöistä kärsiville ihmisille, jos dialektista käyttäytymisterapiaa (DKT) ei ole saatavilla. Hänen mielestään kaikki kognitiiviset käyttäytymisterapiat ovat hyviä vaihtoehtoja dialektisen tilalle. Dialektisen ero verrattuna muihin on siinä, että se on kehitetty nimenomaan vaikean tunne-elämältään epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon.

Kovin on finfamikeskeien tämä alue.

Mitä kirjoittajat voisivat tehdä, jotta vertaistukiosioon tulisi muitakin keskustelun aiheita?