Tämän päivän naurupläjäyksen aiheena on aamu-uinti kylmenevässä vedessä.

https://www.facebook.com/SuvijaTeppo

Eläinlääkäri Teppo Heinolan kirjoitus Facebookissa on mielestäni julkaisemisen arvoinen, joten laitan sen tänne. Uskon ja luotan siihen, että hän ei pahastu upean tekstinsä siteeraamisesta.

"Viime vuonna juurikin näihin samoihin aikoihin kirjoittelin alla olevan tekstin. Minusta tuo tarina on yhä ajankohtainen ja yhtälailla totta. Mitäpä sitä muuttamaan.
Mukavaa isänpäivää, toivotteleepi Tepponen

Minä saavuin tuossa päivänä eräänä töistä kotiin ja astuin keskelle tekemättömiä kotihommeleita. Lastenhuoneesta kuului kuinka se toinen mukula ammuskeli laserpyssyllä avaruusörkkejä, ja se toinen puolestaan pötkötteli sohvalla ja katseli tiktokvideoita. Minä kerroin niille että Suomen kansantalous ja väestörakenne on sellaisessa tilassa että 20-30v kuluttua teillä on puolestaan huollettavana Teppoisä, eli nyt kannattaa alkaa harjoittelemaan sitä takapuolen pyyhkimistä. Eivät tykänneet ideasta.
No ei, oli minulla valoisampikin ajatus tästä maailmankaikkeudesta. Minä tulin isäksi ensimmäisen kerran 40v iässä, eli melko vanhana. Taustalla ei ollut sen kummempaa syytä, asiat vain menivät niin. Noin henkilökohtaisena kokemuksena voin sanoa että minulle tämä oli varsin passeli järjestely. Voisin todeta että aikaisemmassa vaiheessa minä en olisi ollut valmis, tai että minun piti tehdä asioita ennen isyyttä.

Ei pidä paikkaansa, asiat nyt vaan menivät näin, ei ollut isompaa suunnitelmaa tämän taustalla. Oletan että jos keskiverto ukkelilta kysytään että oliko sinulla sopiva ikä astua isän kenkiin niin uskon että pääosa isistä ilmoittaa että kyllä, juurikin oikea aika sattui meikäläiselle. Hämmästyttävää, eikö?

Minä uskon vakaasti että lapsen saaminen muuttaa isän pään sisällä asioita, oli kyseessä 18v vanha pojankloppi, tai toisaalta tällainen vähän kokeneempi ukkeli. No shit Sherlock? Kuvtteleeko Tepponen tehneensä oikean ällistysoivalluksen? No en tietenkään, mutta nyt kun puhutaan paljon ”oikeasta” isäksi tulemisen iästä, haluan minä tietysti tapojeni mukaan kertoa omasta kokemuksestani, minulla ei nimittäin äly riitä kertomaan muitten kokemista asioista.

13 v sitten meidän työpaikalle sattui sellainen elämänopas joka pyrki valottamaan haastattelun perusteella että millainen ihminen kukin on. Voitte arvata että minä olin aiheesta onnesta ymmyrkäisenä. Siellä minä istuin kädet puuskassa ja vänkäsin vastaan.
Kun tämä konsultti kertoi minulle että minä olen pesänrakentaja ja kuulema tykkään käkkiä kotona, meni minulla palkokasvi sieraimeen. Kun se tähän perään kertoi että uudet asiat ahdistavat ja minusta muutos on pahasta. Voi jumankauta, että voi ihminen olla väärässä. Minähän olin pinkonut pitkin maailmaa kuin paraskin maailmanmatkaaja. Minähän se pistin paletin palasiksi säännöllisesti, viiden vuoden välein vaihtui työpaikka, elämänkumppani ja asunto. Saakeli mikä väärinkäsitys… vai oliko?

Minulle ja Suville oli juuri syntynyt ensimmäinen muksu, ja minun on pakko myöntää että tuo konsultti taisi olla oikeassa. Oman elämänsä Anthony Bourdainista kuoriutui pienessä hetkessä varsinainen kotikiss… no sanotaan nyt kuitenkin vaikka laumanvartija.
Minä olen varma että meihin kaikkiin, niin naisiin kuin miehiinkin, on rakennettu sisälle kaikki ne palikat joilla tämän isyyden, tai sitten sen äitiyden, saa hoidettua kunnialla loppuun. Totta kai aina löytyy joku vatipää kertomaan että olet liian nuori, tai liian vanha, liian kokenut tai kokematon, tai ihan mitä tahansa muuta. Et ole.
Ja niille pallopäille jotka kertovat että seuraava vaihe siinä lapsen kehityksessä on aina toistaan kamalampi niin eipäs ole, toistaan hienompia ovat.

Mukavaa isänpäivää kaikille isille, tämä on kyllä hienoa hommaa."

https://www.facebook.com/SuvijaTeppo

Eläinlääkärit Suvi ja Teppo kirjoittivat ajankohtaista ja tärkeää asiaa niin koirille kuin niiden ihmisillekin:

Tällainen sateinen ja sula tammikuu on aivan hanurista. Tällainen keli on juurikin se viimeinen naula siihen nivelrikkoisen koiravanhuksen arkkuun. Aika rujosti sanottu, mutta kun meidän ajanvarauksessa näkyy tällä hetkellä merkittävästi enemmän vanhoja tuttuja joiden elämänkaari saa päätöksensä kun jalat ei kanna ja liikkuminen on täyttä tuskaa.
Ikävintä tässä on se että me kaikki tiedetään mistä tämä johtuu, liikunnan puute, ylipaino ja huonot elintavat… eipä kun hetkinen, tämähän koski meitä ihmisiä.

Mutta toisaalta, kostea ja räntäinen keli vähentää liikkumista, ei tuonne loskan joukkoon kyllä huvittaisi yhtään mennä, yäk. Liikunnan puutteen vuoksi vanhusten lihaskunto laskee kuin lehmän häntä. Näkeehän sen ihan tästä omasta tomumajasta, nuorempana lihaskunto parani kun välillä viitsi vaappua jääkaapille ja takaisin, nyt pitää jumpata ja säätää tauotta jotta lihaskunto edes pysyisi entisellä tasolla.
Tämä sama lainalaisuus koskee myös noita meidän lemmikkejä. Kun ikää kertyy, on pelkkä sohvalla makailu silkkaa myrkkyä. Lihakset tukevat niveliä, niin se vaan on. Ei ole sattumaa että lihaskunnoltaan heikommilla yksilöillä on enemmän lihas-, jänne- ja nivelsidevammoja. Huono lihaskunto johtaa herkästi lipsahteluun ja luisteluun. Liukkaalla pinnalla varoituksetta vetäisty spagaatti johtaa helposti siihen, että ristiside sanoo sopimuksen irti.

Sama juttu koskee nivelrikkoa. Tavallisesti nivelen pinta muistuttaa sellaista posliinikupin pohjaa, se on liukas ja tasainen. Nivelrikossa sen nivelen pintarakenne on muuttunut siitä posliinimaisen liukkaasta ja kestävästä pinnasta kukkakaalimaiseksi. Kyllä sillä kukkakaalillakin pärjää, ja sen kanssa voi elää, jopa ilman kipua, se vaan ei ole niin kestävää. Mutta autapa armias jos jäätiköllä tulee vedettyä turvat, sitä se kukkakaali ei kestä. Ja kun se kukkakaali rikkoontuu, käynnistyy tulehdusreaktio. Tulehdusreaktion käynnistymisen myötä nivel turpoaa ja kipeytyy, ja sitten se liikuntahalu laskee entisestään.
Eli tällä tammikuun lopun palopuheella minä haluan herätellä niitä ihmisiä joilla on kotosalla on se maailman paras, mutta jo hieman iäkkäämpi kaveri.

Varmistakaa että se ei ole ylipainoinen, ylipaino rasittaa niveliä entisestään ja liikkuminen on hankalaa. Jos se kaveri muistuttaa enemmän hyljettä, puuttukaa asiaan. Muistakaa kuitenkin että vanhusten laihduttaminen on tarkkaa puuhaa, lihaksia ei saa hävittää, pelkästään sitä läskiä.
Huolehtikaa siitä, että sen kaverin lihaskunto pysyy hyvänä, vaikka ulkona sataa räntää, loskaa ja vanhoja mummoja puukot suussa, käykää siellä lenkillä. Käykää morjenstamassa myös sitä fyssaria, ne oikeasti osaa kertoa millaisia lihastreenejä kannattaisi tehdä.

Varatkaa aika sille omalle luottoeläinlääkärillenne ja pyytäkää sitä hetkiseksi paneutumaan kaverinne mahdolliseen kipulääkitystarpeeseen. Oikein suunniteltu kipulääkitys mahdollistaa liikkumisen ja mukavat talvikuukaudet. Päästäisiin sinne huhtikuulle niin sitten nämä meidän kaverit jaksaisi rellestää ihan itsekseen.

https://www.facebook.com/SuvijaTeppo

Kerron vielä, että sanataiturina heidän Facebook-foorumillaan yleensä on Teppo Heinola.

"Koska Kyösti on kookas koira, on leikkaustekniikallakin väliä, se voisi olla TTA, tai mielummin ehkä kuitenkin TPLO, ei kuitenkaan missään nimessä PLO tai IRA, hyi olkoon. Minä heitin kierrepallon Jalkasen Soinnulle. Tiedoksi vaan että meillä on auennut Almavetin sisarklinikka, Kirrin Sointu. Siellä on keskitytty luuhommelihin, on CPCT, ABC ja ADHD (minulla). Minä niin inhoan lyhenteitä, käytin tässä ylläolevassa kappaleessa kaikki tämän vuoden lyhenteet, lupaan sen."

https://www.facebook.com/SuvijaTeppo

Teppo Heinola on päättänyt antaa mielikuvituksensa lentää, ja jutut 'kaikessa kömpelyydessään' ovat mielestäni lukemisen arvoisia. Tämänvuotisen Pentuliven Muru synnytti peräti yksitoista pentua, joista yksi on saanut vierelleen ihmisen, joka opastaa ja neuvoo häntä ihan henkilökohtaisesti. Tekstit ovat Vatipään ja Pirpanan keskusteluja:

"No niin, minä sain aamulla suihkussa idean ja tässäpä on sitten koeponnistus, kyselisinkin että jatkoon vaiko eikö?
Eli ajatuksena on käydä läpi tuollaisen koiranpennun kehitystä, mutta uudella kulmalla. Koittakaa pysyä matkassa, ohuesti lähiympäristö vihjaisi että kaikilla lukijoilla ei välttämättä ole riittävän jakautunut persoona?
En tiedä jaksaako tätä kukaan, mutta kohtahan sen näkee, minulla ainakin oli hetkisen hauskaa.
T. Tepponen

Osa 1
Voi jumalaade kun on kova nälkä. Minä möngersin taas sen ison, lämpöisen ja pehmeän jutun viereen. Juu, juurikin sen josta työntyy ulos niitä pieniä tappisysteemejä.
Kun sellaisen tapin ottaa suuhun niin sieltä on tullut välillä pikkiriikkisesti sellaista älyttömän hyvää litkua, mutta ei aina. Ja ne lähistöllä olevat pienemmät pehmeät pallerot tulee päälle, tönii ja on ihan hiton ärsyttäviä. Minä kyllä jätän taas koko homman kesken ja menen nukkumaan.
Pentulaatikon ääreltä kuuluu puhetta:
-no niin, nyt se 4 pentu taas lopetti, punnitkaa se. 190g, ihan sama kuin eilen, lisäruokinta kehiin, anna sille aluksi vaan pari milliä tissin vierestä, katsotaan miten homma etenee.
Saakeli, minä en nyt kyllä jaksa, pitäkää tunkkinne. Äläkä tunge sitä putkiloa minun suuhun, tässä pehmeässä tapissa on jo ihan tarpeeksi. Uskotko, mene hemmettiin siitä… eipäkä kun hetkinen, otappa uusiksi, tuohan oli ihan syötävää.
Puhe pentulaatikon liepeillä jatkuu:
-joiko se? Ihan kaiken? Hemmetin hyvä, minä jo aloin vähän huolestumaan, tuo nelonen on jo 100g jäljessä.
Olipa muuten hyvä hommeli, jotenkin ei enää edes väsytä niin paljon. Ja minä vähän luulen että minä tajusin yhden jutun siitä pehmeästä tapistakin, sitä pitää ehkä sillälailla vähän imeä, eikä puhaltaa.
- Hienosti vedetty, pikku Pirpana.
No häh? Kukas hemmetti se sinä olet?
- Minä olen kertoja.
Minä se juuri sain vedettyä elämäni ensimmäisen kerran tuon minun vellipesäni täyteen, ja heti tulee joku ihme ”kertoja” minun pääni sisälle selittämään. Olikohan se eväs ihan kuranttia kun alkaa kuulumaan ääniä pään sisällä? Mitä?
- älä nyt heti hermostu, hyvä se vaan on että olet vähän ärjyllä päällä, jaksat panna hanttiin. Mutta ota nyt rauhallisesti, minä vähän jo säikähdin kun sinä et kasvanut.
No kukas se minä sitten olen?
- no sinä olet pentu numero 4, eli kavereiden kesken Pirpana.
Tämä selvä, mutta uskotko vatipää että minä voisin nyt mennä nukkumaan? Eli pää kiinni siellä minun kajuutassa, jookosta?
- tämän kerran.
Pää kiinni, umpiluu.
- hyvää yötä, jatketaan huomenna."

"Nyt tähän alkuun varoituksen sana, alla oleva huumori voi olla vähän huonoa, mutta minulla oli siinämäärin hauskaa tätä kirjoitellessa että päädyin sen julkaisuun, Suvin estelystä huolimatta. Eli älä lue eteenpäin jos koet että voi tulla mielipahaa, hyppää reippaasti vaan tekstin yli.
T. Tepponen
Pirpana 5
Vatipää!!! Taas on Iso huoli ja hätä, äkkiä apuun!
- no mitä nyt pikkarainen?
Minulle kasvoi sellainen uusi jalka ja sitten se tippui pois?
- eli mitä että?
Juu, tuli tosi outo olo, sitten se jalka kasvoi ja putosi pois. Se ei kyllä sattunut kun se irtosi, mutta eihän se hyvältä kuulosta, vai mitä?
- no ei kyllä.
Tuolla se jalka on varmaan vieläkin, tuossa minun takana.
- no hitto, sehän on iso kakka.
Eli mikä oli?
- sinulta pikkarainen on tullut ensimmäinen kiinteä kakka, ei ollut jalka. Älä huoli, tämä kuuluu asiaan. Tähän asti tuo sinun emo on hoitanut tuon sinun puhtaanapidon. Muru on pessyt sinun pyllyn ja silloin sinulta on tullut kakka ja pissa. Nyt kun sinä syöt enemmän, tulee kakkaakin enemmän. Ja nyt se kakka sitten muuttui myös kiinteäksi.
Eikö me Vatipää sovittu että näitä yllätyksiä ei enää tulisi. Saakeli, ensi kerralla kyllä kerrot etukäteen, jooko?
- no minä yritän parhaani, pakko kyllä sanoa että nämä sinun ongelmat tulee aina vähän yllättäen.
No koitappa arvailla latvalaho miltä minusta tuntuu, minä pelästyin että minä halkean.
- anteeksi."

https://www.facebook.com/SuvijaTeppo

Pirpanalle selviää, ettei hänen päässään kuuluva mölinä ole sisäistä, vaan kuulo on alkanut tarkentua, ja 'mölinä' on lähtöisin sisaruskatraasta. Voin kuvitella, ettei ympärillä ole hetkenkään hiljaisuutta, kun sisaruksia on ympärillä kokonaiset kymmenen.

https://www.facebook.com/SuvijaTeppo

Olen kysynyt eläinlääkäri Teppo Heinolalta, onko hänen kirjoitustensa siteeraaminen tälle foorumille ja tähän ketjuun ok. Sain vastaukseksi, että periaatteessa kyllä, kunhan laitan lähteen näkyviin ja huolehdin siitä, etteivät hänen 'kevyesti kirjoitetut höpinänsä' aiheuta vaaraa eläimille. Jotenkin noin tulkitsin hänen vastauksensa. 

Nyt kohdalle osui upea Pirpana-juttu (vastustamaton houkutus laittaa tänne...), jossa liikutaan psykologisella puolella niin hienosti, että on ajattelemisen arvoista meille kaikille; oltiin ihmisiä koirien kanssa, tai mitä tahansa muita.

"Pirpana 15

Vatipää, herätys nyt heti, senkin nuppijäärä.
- no mitäpä nyt on murheena Pirpana?
Miksi nuo ihmiset on aika huonolla tuulella koko ajan?
- ai jaa? Mitenkä niin?
Kun ne näyttää koko ajan hampaita ja tuijottaa vihaisesti silmiin.
- ei ne ole vihaisia, ne hymyilee ja silloin niiden hampaat näkyy. Ne on hyvällä tuulella silloin.
Ei kyllä varmaan ole, niiden korvatkin on vihaisesti.
- no kun niiden korvat on sellaiset olemattomat tötteröt. Ei ne osaa laittaa niitä leikki-ilmeelle. Ne vaan on vähän sellaisia.
Entäpäkun ne ei tee edes painitaan metri asentoa?
- eli mitäettä?
Tee sellaista leikkiasentoa.
- niin sitä missä rinta on maassa, pylly pystyssä ja etujalat edessä?
No juuri se.
- kun ne ei tajua.
Ne taitaa olla vähän tyhmiä.
- voi olla. Mutta ne ei enää osaa elehtiä kun ne puhuu. Ne on ehkä hukanneet sen painitaan metri asennon, tai sen että nyt tarvisen halauksen korvalörpötyksen. Ne hoitaa sen puhumalla.
Onko se puhejuttu hyvä?
- minusta se on ehkä vähän yliarvostettua. Minä luulen että teidän koirien yksi työ on muistuttaa ihmisiä siitä että joskus riittää kun katsoo tarkasti miltä toisesta tuntuu?
Meinaatko että ihminen niinkuin oppii?
- minä luulen että se oppii aika hyvin, mutta se tarvitsee siihen hyvän opettajan.
Minä ainakin opetan sille ensin metripaini asennon ja maharapsun, ja ehkä sen korvalörpötyksen.
- hyvä homma, se on kyllä ehkä tärkein se lörpötys."

https://www.facebook.com/SuvijaTeppo