Kaipaus ja ikävä

Kaipaus ja ikävä

ViestiKirjoittaja elollinen » 28 Loka 2016, 23:42

Kuva
"Anna surun tulla kun on surun aika.
Kyynelten kaivoksesta löytyvät arvokkaimmat timantit.
Sisäänpäin itketyt kyyneleet ovat painavampia.
Niissä kahlaaminen estää elämästä"

-Maija Nyman-

Millä tavoin sinä ikävöit, kaipaat? Itketkö avoimesti vai keräätkö kyyneleesi sisääsi
Osaammeko me surra ja kaivata niin, ettemme samalla satuta itseämme vain enemmän?
Muistot ovat osa elämää. Ilman niitä olisimme vain puoliksi elossa.
"Pitäisi olla tikka. Saisi elantonsa takomalla päätään puuhun.:)"
Avatar
elollinen
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 2807
Liittynyt: 30 Elo 2011, 15:36

Re: Kaipaus ja ikävä

ViestiKirjoittaja Anrika » 11 Tammi 2017, 23:51

Minä ainakin kerään kyyneleet sisääni, sitten saatan itkeä ihan turhia juttuja, pääasia, että ne kyyneleet tulee.
Olen kyllä aika miesmäinen tässä, että ei oikein tunteita näytetä itkemällä.
Mulla on kausia, kun itkettää ja sitten kausia, kun en itke millään.
Suren ahdistumalla ja masentumalla. Suren sisäänpäin. Ja suru sitten tekee temppujaan, kuten ei ruoka maistu tms.
Kun mun koira nyt kuoli, niin kaipaan ja suren.
Toivoin etten itke ja en oo itkenyt, itkeminen jotenkin kuluttaa, vie voimat.
Mikään maailmassa ei ole sen arvoista,että pitäisi luopua hetkeksikään ihmisestä jota rakastaa <3
Avatar
Anrika
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 5348
Liittynyt: 18 Touko 2011, 23:19
Paikkakunta: Helsinki


Paluu Terapia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa