Terapian lopettaminen

Terapian lopettaminen

ViestiKirjoittaja Firehill » 08 Marras 2015, 00:59

Hei!

Lueskelin tuossa juuri toista keskustelua, jossa ihmiset kertoivat, kuinka kauan ovat käyneet terapiassa. Minä olen käynyt terapiassa vuodesta 2008. Heh, laskin muuten väärin, en ole käynyt 8,5 vaan 7,5 vuotta terapiassa. Tammikuusta 2009 2 kertaa viikossa. Kolme ensimmäistä vuotta kelan tukemana, sen jälkeen äidin osittain maksamana ja viimeiset kaksi vuotta olen maksanut kaiken itse.

Maksoin lokakuussa 585€ terapiaa. Ei ihmekään, että on vähän tiukkaa taloudellisesti. Olisi vaikea keksiä kalliimpaa harrastusta.

Olen miettinyt, että minun olisi aika lopettaa terapia. Siksi, että se maksaa niin paljon, että terapiassa käyminen haittaa muuta elämääni. Ehkä siksi, että minulla on nykyisin elämä haitattavaksi? Uskon myös, että ajatus terapian lopettamisesta herää, kun ihminen on siihen valmis. On ehtinyt tapahtua valtavasti asioita elämässäni sinä aikana kun olen käynyt terapiassa.

Minusta tuntuu, että ihan lyhyen ajan sisällä tänä syksynä on tapahtunut valtavia edistysaskelia elämässäni tai mielessäni, siis terapiassa. Puhuin terapeuttini kanssa perjantaina ensimmäistä kertaa siitä, että olen ajatellut lopettamista. Hän sanoim että on miettiny, milloin ottaisin asian puheeksi. Hän suhtautui siihen ihan positiivisesti.

Kun sanoin asian ääneen ja puhuimme asiasta terapeuttini kanssa, minua rupesi itkettämään ihan kauheasti. Mietin, miten paljon elämäni muuuttuu ja kuinka paljon jään kaipaamaan terapeuttiani. Toisaalta olen erittäin tietoinen siitä, että terapia on vaihe, ja sen kuuluu loppua jossain vaiheessa. Minusta tuntuu myös, että olen valmis.

Perjantaina puhuin asiasta töissä työkaverini kanssa. Minusta tuntui, että olen valtavan asian äärellä, enkä osannut ajatella, miltä minusta oikein tuntuu. Kaikki rupesi itkettämään. Ajatus on valtava: jos ajattelen olevani valmis terrapian lopettamiseen, ajattelen olevani ihan tarpeeksi tällaisena kuin olen. Ajattelen myös, että pärjään omana itsenäni.

Pelkästään päätöksen tekeminen on saanut minut seisomaan hieman suorempana. En ole aktiivisesti ajatellut, että pidän itseäni huonona tai epäitsenäisenä, koska käyn terapiassa. Huomaan kuitenkin, että olen jo lyhyessä ajassa sisäistänyt ajatuksen itsestäni ihmisenä, joka on käynyt terapiassa ihan tarpeeksi kauan ja saanut sieltä eväät jatkaa matkaa omin voimin.

En osaa itsellenikään selittää muutosta mielessäni. Tässä menee varmasti sulatellessa aika kauan, ja tietty lopettaminenkin kestää aika kauan. Terapeutilla ei varmaan ehdi olla uransa aikana paljon asiakkaita, jotka käyvät hänellä niin kauan kuin minä. Minun terapeuttini on ihana, ja hän on auttanut minua luomaan maailman itselleni aivan uudeksi.

Huh. Olen valtavien asioiden äärellä.
Firehill
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 168
Liittynyt: 05 Loka 2015, 20:09

Re: Terapian lopettaminen

ViestiKirjoittaja joker » 08 Marras 2015, 21:58

Noh mikäs siinä ei siellä terapiassa ole tarkoituskaan koko elämää käydä..Tosiaan kallis harrastus.. Sen takia nyt ei ainakaan kannata köydä kun terapeutti on niin ihana..Niin varmaan tottuu ajatelemaan terapeutista kun ne niin kiiinostuneesti kuuntelee loputomasti ongelmia..Noh sitä kun ei tiedä kuinka ihana tämä terapeutti oikeasti on mitään he eivät omasta elämästä kerro ja töissä on vain työminä..

Mä en oo koskaan käynnyt terapiassa enkä varmaan meekään..En tahdo että mut. ns opetellaan ajatelemaan tietyllä tavalla..Ja onko se edes oikea tapa kai paras on että ihminen itse löytää oman ajattelun ja omat selviytymiskonstit..
joker
 

Re: Terapian lopettaminen

ViestiKirjoittaja Punahilkka » 08 Marras 2015, 22:38

Firehill, kertomasi kuulostaa ilahduttavalta; hienoa, että koet, että terapia on tehnyt tehtävänsä ja auttanut sinua niin hyvin, että sinua ei pelota jatkaa elämääsi ilman terapiaa. Minun oma psykoterapiani loppuu tämän vuoden joulukuussa, ja minä tunnen juuri samoin kuin sinä. Se on mahtavaa, ja olen kiitollinen yhteistyöstä terapeuttini kanssa.

Joker, ei terapia mitään aivopesua ole, eikä siellä "opeteta ajattelemaan tietyllä tavalla". Tuo on sinun ennakkoluulosi; ethän sinä ole milloinkaan käynyt yhdellä ainoallakaan terapeutilla kertaakaan, mutta silti sinulla on hyvin jyrkkä, vahva ja mustavalkoinen mielipide, jonka esität itsevarmuudella. Defenssi? Jos joskus päätät, että haluat mennä terapiaan, toivottavasti se on mahdollista; terapiasta ihan oikeasti on hyötyä ja apua.

Terapiassa tehdään yhteistyötä. Terapian tarkoitus on, että terapiassa kävijä nimenomaan itse oppii löytämään omat henkiset voimavaransa ja saa mentaalisia työkaluja, joiden avulla oppia tarkastelemaan tunteitaan ja ilmaisemaan ne, työstää ajattelu- ja toimintamallejaan hedelmällisemmiksi, tajuta omat vaikutusmahdollisuutensa ja sen, että jokaisessa elämäntilanteessa ja kriisissä kuitenkin aina on useita eri vaihtoehtoja, joista valita. Terapeutti on rinnallakulkija, ei opettaja tai joku, joka sanelee, miten ajatella ja toimia. Terapia auttaa terapiassa kävijää löytämään itsensä ja sen potentiaalin, joka hänessä piilee.
Punahilkka
 

Re: Terapian lopettaminen

ViestiKirjoittaja joker » 09 Marras 2015, 00:07

Aika varmoina ja ainoina totuuksina esität sinäkin Punahilkka tällä foorumilla näkemyksiäsi..
joker
 

Re: Terapian lopettaminen

ViestiKirjoittaja Punahilkka » 09 Marras 2015, 00:21

^ Mihin keskusteluun viittaat? Minä olen kirjoittanut asioista, joihin olen perehtynyt tutkimuskirjallisuuden, omien opiskelujeni, työkokemukseni, omien kokemusteni ja oman ajatteluni kautta. Jos en ole ollut varma, miten jokin asia on tai jos jokin on ollut pelkästään minun mielipiteeni, olen sen kyllä ilmaissut.
Punahilkka
 

Re: Terapian lopettaminen

ViestiKirjoittaja Silka » 10 Marras 2015, 09:53

Onnittelut, Firehill! Kun ajatus lopettamisesta tulee yhtä aikaa sekä terapeutin että asiakkaan mieleen, silloin voi olla melkoisen varma siitä, että terapia on "valmis". Olet tehnyt ison työn, puhumattakaan taloudellisista uhrauksista. Voit olla varma siitä, että terapiasta on sinulle hyötyä loppuelämäsi ajan.
"Suru on kotinsa menettänyttä rakkautta, ja elämä olisi lohdutonta, jos rakkaus voitaisiin lohduttaa pois." - Bent Falk
Silka
Kranttu
 
Viestit: 3767
Liittynyt: 26 Kesä 2011, 21:44

Re: Terapian lopettaminen

ViestiKirjoittaja Lette » 11 Marras 2015, 15:39

Kun lopetin analyysin, koin olevani uusi ihminen, elämä tuntui turvalliselta.
Olin oppinut luottamaan itseeni, omiin mielipiteisiini. Muut ihmiset eivät
tunteneet olevan yläpuolellani, vaan koin itseni tasa-arvoiseksi heidän
kanssaan ja olin optimistinen tulevaisuuden suhteen.
Vaikea lapsuuteni näytti kääntyvän voitokseni, koska sain siitä syvällistä
ihmistuntemusta, joka auttoi myöhemmin vaikeissa elämäntilanteissa.
Analyysi antoi hyvän pohjan elämälle. Analyytikkoni koin päteväksi ja
taitavaksi, luotin häneen.
Lette
Hopeajäsen
 
Viestit: 3075
Liittynyt: 28 Kesä 2011, 14:24

Re: Terapian lopettaminen

ViestiKirjoittaja Firehill » 06 Joulu 2015, 18:09

Hei kaikki, ja tosi kiva, että iloitsette puolestani ja symppaatte. Täällä on varmasti monia ihmisiä, jotka ovat käyneet samoja tilanteita ja tunteita läpi. En aina haluakaan tuntea niin ainutlaatuiseksi, se on hyvin yksinäistä.

Joker, sanoit, että sinun mielestäsi olisi paras löytää itse omat ajatuksensa. Niin minä ajattelen tehneeni, terapeuttini avulla. En tiedä, olisinko elossa tänään, jos en olisi vuonna 2007 uskaltanut lähteä terapiaan. Silloin vuoden mittainen sitoutuminen tuntui pitkältä, nyt kahdeksan vuotta myöhemmin sanon hah.

Nyt on joulukuu, äsken oli marraskuu, ja nämä ovat monille varmaan vaikeita kuukausia pimeyksineen ja kylmyyksineen, minulle myös. Olen ollut hyvin väsynyt, viettänyt paljon aikaa kotona yksin. En ole jaksanut käydä juoksemassa. Olen lähinnä maannut kotona sohvalla ja lukenut romanttisia romaaneja. Olen nähnyt ystäviäkin.

Tuntuu, että elämä ja ajatukseni ovat muuttuneet niin paljon, etten oikein meinaa pysyä omien ajatusteni perässä. Tai ehkä, että en uskalla kuitenkaan elää suurimpia muutoksia todeksi?

Yritän puhua selkeämmin: minusta tuntuu, että valtava määrä asioita elämässäni olen tehnyt siksi, että välttelisin jotakin tunnetta. Olen ollut valtavan sosiaalinen. Olen nähnyt ihmisiä silloinkin, kun en olisi halunnut. Olen seurustellut miesten kanssa, koska en ole uskaltanut olla yksin. Olen touhunnut valtavasti pelista, että jos pysähdyn kuuntelemaan mitä haluan, ehkä en haluaisi mitään?

Nyt tuntuu, että olen puhunut pois vanhat toimintamallini, omat epävarmuuteni ja pelkoni. Minusta tuntuu, että minulla on paljas pöytä, jolla on myös valtavasti hyvää, mukana myös vanhoja pelkoja. Nyt minun täytyisi ruveta miettimään, minkä näköistä elämää haluan elää. Seuraavaksi pitäisi tehdä jotakin, eikä vain haaveilla siitä kotona.

Mietin, minkä takia luen kotona tarinoita suurista rakkauksista. Ehkä haen vahvistusta haaveelleni, että minäkin voin löytää rakkauden, että kaikilla on tunteita ja epävarmuuksia, että ihmisiä rakastetaan kaikkinen heikkouksineen. Minun ei tarvitse täydellinen ja järkkymätön, että voisin jollekulle kelvata. Luen tarinoista myös selviytymisestä vaikeuksista kovan työn kautta.

Minua taitaa jännittää. Terapeuttini sanoo aina, että minun olisi aika ruveta uskomaan itseeni. Ehkä tässä on kyse juuri siitä. Olen uusien asioiden kynnyksellä, ja minua jännittää.

Minua väsyttää, minua jännittää, minua pelottaa, olen epävarma. Olisiko aika ajatella, että tämä tekee minusta ihmisen, eikä että se tekee minusta ihmisen, joka tarvitsee terapiaa?
Firehill
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 168
Liittynyt: 05 Loka 2015, 20:09

Re: Terapian lopettaminen

ViestiKirjoittaja Lette » 10 Joulu 2015, 15:28

Heti analyysin lopettamisen jälkeen koin menettäneeni ystävän.
Tunne oli hyvin vahva. Sitä kesti jonkin aikaa, kunnes tajusin, että
minun jatkettava elämää yksin. Kun tämä selvisi, huomasin käyttäväni
sitä viisautta, jota olin terapiassa saanut. Tunsin onnistuvani elämässä.
Lette
Hopeajäsen
 
Viestit: 3075
Liittynyt: 28 Kesä 2011, 14:24


Paluu Terapia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron