Jännittäminen

Yleistä keskustelua mielenterveysaiheista

Valvoja: eBeta

Jännittäminen

ViestiKirjoittaja Jill » 26 Syys 2016, 21:53

Ongelmani on jännittäminen. Mieli saattaa pyyhkiytyä tyhjäksi, kun ajan autoa. Keskiviikkona ovat kirjoitukset ja ahdistaa jo ennakkoon. Mitä olisi hyvä tehdä esim. ennen kirjoituksia, ettei olisi niin kolkkoa ja niin... Onko kellään jonkinlaisia kokemuksia jännityksen sietämisestä ja jostain itselle tukalasta tilanteesta? Miksi ihmeessä pelkään kuollakseni tilanteita, joissa ei ole kuolemanvaaraa.
Jill
 

Re: Jännittäminen

ViestiKirjoittaja Lette » 28 Syys 2016, 16:52

Jill kirjoitti:Ongelmani on jännittäminen. Mieli saattaa pyyhkiytyä tyhjäksi, kun ajan autoa. Keskiviikkona ovat kirjoitukset ja ahdistaa jo ennakkoon. Mitä olisi hyvä tehdä esim. ennen kirjoituksia, ettei olisi niin kolkkoa ja niin... Onko kellään jonkinlaisia kokemuksia jännityksen sietämisestä ja jostain itselle tukalasta tilanteesta? Miksi ihmeessä pelkään kuollakseni tilanteita, joissa ei ole kuolemanvaaraa.


Kun tekee riittävästi sellaista, mikä jännittää, pelko häviää vähitellen itsestään.
Esimerkiksi, kun menee katolle räystäänkorjaajaksi, ensimmäisenä päivänä
jännittää kovasti, mutta viikon kuluttua korjaaja ei edes huomaa olevansa katolla.
Jo pelkästään se, että joutuu kohtaamaan oman ongelmansa jatkuvasti, auttaa
ongelman tiedostamisessa, vaikkei tätä älyllisesti edes huomaisi - edellyttäen, että
sensuuri ei ole epänormaalin kova.
Lette
Hopeajäsen
 
Viestit: 3073
Liittynyt: 28 Kesä 2011, 14:24

Re: Jännittäminen

ViestiKirjoittaja elollinen » 29 Syys 2016, 18:50

Kyllä se jännittäminen on paljon luonteesta kiinni. Joku ei jännitä missään tilanteessa ja joku toinen taas on ihan hermokimppu pikkuasioissakin. Itse olen sellainen turhanjännittäjä ollut koko ikäni. Jännitän yleensä etukäteen ja sitten kun tilanne on ohi, huomaan, ettei sitä olisi kannattanut jännittää lainkaan . Sama se oli töissäkin. Jännitin ihan hirveästi jotain erikoista työtehtävää ja sitten tilanteen mentyä ohi, huomasin, ettei olisi tarvinnut jännittää yhtään. Yleensä sitä vaan toimi ikäänkuin automaattisesti ja homma tuli hoidettua.
Sille ei mahda mitään jos on tämmöinen joka tilanteen jännittäjä. Useimmiten siitä kärsii ainoastaan jännittäjä itse, toiset tuskin edes huomaavat koko juttua.
Tuo "siedätyshoito" on ihan hyvä ohje! Menee vaan niihin tilanteisiin, vaikka kuinka jännittäisi,
Sillä tavoin oppii suhtautumaan eri tilanteisiin realistisesti.

Uskon, että kaikki ihmiset jännittävät tietyissä tilanteissa. Moni näyttelijä on sanonut, että vatsanpohjassa pitää olla tietty määrä perhosia ennen esiintymistä. Silloin tietää, että kaikki menee nappiin.
"Pitäisi olla tikka. Saisi elantonsa takomalla päätään puuhun.:)"
Avatar
elollinen
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 2807
Liittynyt: 30 Elo 2011, 15:36

Re: Jännittäminen

ViestiKirjoittaja Lette » 30 Syys 2016, 15:40

Jill kirjoitti:Ongelmani on jännittäminen. Mieli saattaa pyyhkiytyä tyhjäksi, kun ajan autoa. Keskiviikkona ovat kirjoitukset ja ahdistaa jo ennakkoon. Mitä olisi hyvä tehdä esim. ennen kirjoituksia, ettei olisi niin kolkkoa ja niin... Onko kellään jonkinlaisia kokemuksia jännityksen sietämisestä ja jostain itselle tukalasta tilanteesta? Miksi ihmeessä pelkään kuollakseni tilanteita, joissa ei ole kuolemanvaaraa.


Kirjailija Anja Niemelä puhuu laajasti ja syvällisesti jännittämisestä.

Sinä jännität, ettet näkisi mitä näet,
ettet kuulisi mitä kuulet, ettet tietäisi mitä tiedät.
Ihminen katsoo, kuulee, tiedostaa, ja sitten hän
jännittää niin että käsistä, niskasta tai silmistä häviää tunto.
Hän jännittää sitä, mitä on juuri kohtaamassa.
Hän pelkää tietoisuutta niin kuin se olisi suuri uhka tai vaara.
Lette
Hopeajäsen
 
Viestit: 3073
Liittynyt: 28 Kesä 2011, 14:24

Re: Jännittäminen

ViestiKirjoittaja Lette » 05 Marras 2016, 15:46

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mie ... 3%A4%C3%A4

Jos pelottaa ja jännittää

Vaikka jännittäminen saattaa tuntua ärsyttävältä, sen biologinen tarkoitus on kuitenkin luultavasti parantaa suoritusta. Mikäli ei ollenkaan jännittäisi, saattaisi panostaa esimerkiksi esitelmän valmisteluun paljon vähemmän. Tietty määrä pelkoa ja jännitystä on siis normaalia. Ongelmaksi pelot ja jännitys muuttuvat, jos ne alkavat rajoittaa omaa elämää eli jos esimerkiksi jätät pelon vuoksi menemättä hammaslääkärille tai esitelmäpäivänä kouluun.

Jos mo­kaa­mi­nen pe­lot­taa

On hyvä muistaa, että yksittäisten tekojen epäonnistuminen ei tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä. Ihmiset, joille on sattunut paljon vastoinkäymisiä, alkavat joskus epäillä, etteivät voi onnistua ollenkaan. Sellainen on turhaa ja vahingollista itselle. Kaikki ihmiset kohtaavat epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä, joillekin niitä vain osuu joskus samoihin aikoihin tavallista enemmän.


Muistan kouluajaltani jännittäneeni esittämistä luokan edessä.
Suomen kielen opettajamme oli koulun rehtori, jota pelättiin. Kerran hän kokeili meillä
ex- tempore esitystä, jonka aiheen oppilas sai valita. Aikaa sen valmistamiseen saimme
muistaakseni 15 minuuttia. Olin pelosta kankea, kun vuoroni tuli pitää esitys. En edes
muista esityksen aihetta, puhuin jotain. Koin, että luokkatoverit ymmärsivät tilanteeni.
Ilmeisesti rehtori ymmärsi oppilaiden vaikeuden, koska ex-tempore esityksiä ei enää
seuraavana vuonna pidetty.
Lette
Hopeajäsen
 
Viestit: 3073
Liittynyt: 28 Kesä 2011, 14:24


Paluu Yleistä mielenterveydestä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa