Suomessa on liian helppoa erakoitua kotiin

Yleistä keskustelua mielenterveysaiheista

Valvoja: eBeta

Suomessa on liian helppoa erakoitua kotiin

ViestiKirjoittaja pacem » 19 Elo 2016, 07:06

http://www.hs.fi/elama/a1471403727427

Sami Munther eli parikymppisenä ahdistunutta erakon elämää. Muntherin mukaan Suomessa on liian helppoa kadota neljän seinän sisään – ja siitä seuraa mielenterveysongelmia.


Muntherin diagnoosina oli skitsofrenian tyyppinen häiriö, jonka oireisiin kuuluu muun muassa ohimeneviä harha-aistimuksia. Hän saattoi kuulla tyhjässä asunnossa astioiden kilinää keskellä yötä.


Artikkeli on hyvin pitkä, en lainaa sitä tähän. Omia järkeviä kommentteja ei juuri ole tarinaan, tuntuu niin erilaiselta hänen kokemuksensa. Erityisesti mietityttää tuo "kotiin eristäytyminen", jos hän on vain muutaman vuoden ylipäätään asunut yksin silloin parikymppisenä.
pacem
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 559
Liittynyt: 03 Heinä 2011, 07:06

Re: Suomessa on liian helppoa erakoitua kotiin

ViestiKirjoittaja elollinen » 21 Elo 2016, 15:24

Kirjoittaja elollinen » 21 Elo 2016, 00:20

http://www.apteekki.fi/terveydeksihttps ... damen.html
03.08.2016

YKSINÄISYYS SÄRKEE SYDÄMEN
Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys lisäävät aivoinfarktin ja sepelvaltimotaudin riskiä noin 30 prosentilla, esittää brittiläinen tutkijaryhmä Heart-lehdessä julkaistussa katsaustutkimuksessaan.

Aivoinfarkti ja sepelvaltimotauti ovat yleisimpiä kuolinsyitä korkean elintason maissa.

Tutkijat kartoittivat yksinäisyyden ja sepelvaltimotaudin sekä aivoinfarktin yhteyttä analysoimalla 23 aihetta käsitelleen tutkimuksen tuloksia.

Tutkimuksia varten oli kerätty tietoja yhteensä yli 180 000 ihmisestä, noin 3 000 aivoinfarktista sekä yli 4 500 sepelvaltimotaudin aiheuttamasta sydän-infarktista, sepelvaltimotautikohtauksesta tai kuolemasta. Analyysin perusteella yksinäisyys lisäsi sydäninfarktin riskiä 29 prosentilla ja aivoinfarktin riskiä 32 prosentilla.

Yksinäisyydellä on tutkijaryhmän mukaan yhtä suuri vaikutus sairastumisriskiin kuin stressaavalla työllä tai voimakkaalla ahdistuksella. Yksinäisyyden on jo aiemmin havaittu heikentävän immuunipuolustusta, nostavan verenpainetta ja lisäävän ennenaikaisen kuoleman riskiä.

JENNI JUNTUNEN

Siirsin viestini tuosta ketjusta tänne, kun se sopii mielestäni tähän ketjuun. Zemppiä Pacem! Et ole yksin yksinäisyytesi kanssa :cry:
"Pitäisi olla tikka. Saisi elantonsa takomalla päätään puuhun.:)"
Avatar
elollinen
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 2807
Liittynyt: 30 Elo 2011, 15:36

Re: Suomessa on liian helppoa erakoitua kotiin

ViestiKirjoittaja elollinen » 21 Elo 2016, 16:46

Yksinäisyys on ovela veikko. Se iskee silloin,kun sitä vähiten odottaa. Se vaanii sinua kodissasi.Verhojen takana, ikkunan pielessä, kaikkialla. Se on läsnä jokapuolella omassa mukavassa kodissasi. Enimmäkseen se on ihan mukava kaveri, mutta sitten toisinaan se pääsee yllättämään.Silloin tulee se tyhjyyden tunne. Olotila, johon ei kukaan muu voi vaikuttaa kuin sinä itse.

Ajoittain yksinäisyys on ihan mukavaakin. Varsinkin kun miettii sitä kaikkea, mitä on joutunut kokemaan ja kärsimäänkin päästäkseen tähän olotilaan. Jos oikein alkaa ahdistaa nämä seinät, minä alan muistella, minkälaista minulla oli ennen tätä. Siis avioliittoni (28 vuotta!)viimeisinä aikoina noin 5 vuotta sitten, ennen eroa...

Mitä minulla oli silloin ? Oli loputtomia tyhjiä päiviä, "yksin yhdessä" toteutui täydellisesti. Tuli fyysisiä ja henkisiä ongelmia, tuli epätoivoisia ajatuksia ja yrityksiä ... Tuli vaikka mitä.
Siinä vaiheessa, kun lapsemme oli muuttanut kotoa ja olimme kahden, sen olisi pitänyt olla elämän onnellisinta aikaa, aikaa tutustua uudelleen, löytää uusi yhteinen sävel jne... Me emme yhteistä säveltä löytäneet. Yhteiselo oli yhtä kakofoniaa, pelkoa, tuskallista ripustautumista. Sitä vaan yritti kestää, kun ei uskaltanut luottaa siihen, että omat jalat kantaisivat niinkin monen yhdessäolo vuoden jälkeen...Mies oli suuren osan ajasta sairaalassa diabeteksenä takia, oli dialyysi kolmasti viikossa kun munuaiset ei toimineet, pätkäistiin jalkoja aloittaen varpaista jne... kotona ollessaan hän oli sietämätön.

Kun sitten sai koottua itseään niin paljon , että pystyi irtautumaan siitä maanpäällisestä helvetistä, oli kuin olisi herännyt pitkästä pahasta unesta.Muistan sen ensimmäisen päivän uudessa asunnossani. Ei ollut vielä muita huonekaluja, kuin ne, mitä olin mukanani vanhasta
elämästäni tuonut. Istuin nojatuolissa, joka oli aina ollut minun lepotuolini, tv oli pienen kaapin päällä. Avasin sen. Huokaisin pitkään ja aloin etsiä kanavia. Sain vaihdella niitä mieleni mukaan, eikä kukaan tullut sanomaan, mitä pitäisi nyt katsoa. Kukaan ei vahtinut tekemisiäni ,olemistani. Tuntui ihan uskomattomalta...

Aika kului, niinkuin sen on tapana tehdä. Minä asetuin omaan elämääni liiankin perusteellisesti. En ollut muistanut pitää huolta omista ihmissuhteistani. Tuttavat olivat suurelta osin yhteisiämme ja jäivät eron myötä. Äkkiä huomasin olevani yksin keskellä kaiken, kuten Koskenniemi sattuvasti sanoo runossaan.
Olin tavallaan hukassa, enkä osannut tarttua mihinkään, etsiä ketään, hakeutua ihmisten ilmoille ym.

Luonnollisesti hätäännyin. Enhän ollut kuvitellut yksinolon olevan tämmöistä yksinäisyyttä. Oma aktiivisuuteni ihmissuhteiden ylläpitämisessä ei ole koskaan ollut mitenkään kehuttava.Aluksi ajattelin etten tarvitse muita ihmisiä . Ajan mittaan yksinolo alkoi ahdistaa. Mietin toki, että on täysin itsestä kiinni miten yksin haluaa olla ja millaisena yksinäisyytensä kokee. Itselläni on mahdollisuuksia, joita en kykene hyödyntämään.
Mitä enemmän ja pitemmäksi aikaa eristäytyy, sen vaikeampi niitä sosiaalisia suhteita on rakentaa.

No, tottakai tämän kaiken seurauksena oli myös fyysisiä sairastumisia. Sain sydäninfarktin ihan pelkästä yksinolosta! Ihan totta, uskon niin. Siitä toivuin nopeasti, kiitos oman huomiointini sekä paikalle häyttämäni ambulanssin ensihoitajien osaavan toiminnan.
Muitakin fyysisiä remppoja on ollut, eniten tänä keväänä ja kesänä...
Ajoittain pelkään, mitä sitten, jos saan jonkun kohtauksen enkä kykene soittamaan apua...

Ei pidä pohtia liikaa. Se mikä on tullakseen, se tulee. Etukäteen sureminen ei hyödytä ketään. Olen yrittänyt panostaa nyt oman itseni hyvinvointiin muuttamalla elämäntapojani, yrittämällä ulkoilla riittävästi,syömällä terveellisemmin jne jne.
On täysin omissa käsissäni, miten haluan yksinäisyydessäni elää. Hyväksynkö sen kumppanikseni vai yritänkö pitää sen ainoastaan osana elämääni.

No huhuh. Tulipas oikea purkaus. Näin minulle käy aina. Kirjoittaminen onkin minulle aina ollut tärkeä tapa purkaa ja järjestää ajatuksiani ja mieltäni.

Voimia ja kestävyyttä kaikille, jotka yksinäisyytensä kanssa kamppailevat! Ei se välttämättä ole paha. Paljon pahemminkin voisi olla. Just think about that!

Kuva

Kurkota kohti valoa, sinä voit sen saavuttaa!
"Pitäisi olla tikka. Saisi elantonsa takomalla päätään puuhun.:)"
Avatar
elollinen
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 2807
Liittynyt: 30 Elo 2011, 15:36

Re: Suomessa on liian helppoa erakoitua kotiin

ViestiKirjoittaja Plom » 21 Elo 2016, 22:44

Erakoituminen on kivaa.
Peace.
Avatar
Plom
Hopeajäsen
 
Viestit: 1905
Liittynyt: 15 Joulu 2012, 21:14
Paikkakunta: Päijät-Hämeessä

Re: Suomessa on liian helppoa erakoitua kotiin

ViestiKirjoittaja t-petsku » 21 Elo 2016, 23:53

Plom kirjoitti:Erakoituminen on kivaa.

Siinä on puolensa. Ja puolensa. V*ttuun seuraantuminen.
On perseestä olla hullu
Avatar
t-petsku
Pronssijäsen
 
Viestit: 6996
Liittynyt: 15 Kesä 2011, 11:49
Paikkakunta: Suur Hameenlinna

Re: Suomessa on liian helppoa erakoitua kotiin

ViestiKirjoittaja elollinen » 22 Elo 2016, 00:22

Minussa erakoituminen tai sen pelko aiheuttaa edelläkirjoitetun kaltaisia reaktioita. Alkaa tulla kirjoitusta mittavasti. Kirjoittaminen on minulle keino suojautua yksinäisyyden henkiseltä raskaudelta.
Pakko lyödä pöytään faktoja tyyliin ennen ja jälkeen. Kun en kumminkaan paluuta entiseen haluaisi, on oltava tyytyväinen . Tai sitten ei :shock:
"Pitäisi olla tikka. Saisi elantonsa takomalla päätään puuhun.:)"
Avatar
elollinen
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 2807
Liittynyt: 30 Elo 2011, 15:36

Re: Suomessa on liian helppoa erakoitua kotiin

ViestiKirjoittaja BumGeek » 22 Elo 2016, 02:12

Parempi yksin, kuin paskassa seurassa. Parempi joskus hyvässä seurassa, kuin jatkuvasti yksin.
BumGeek
 

Re: Suomessa on liian helppoa erakoitua kotiin

ViestiKirjoittaja elollinen » 27 Elo 2016, 23:53

En tiedä, mikä on parempi ja mikä ei. Taas tällä hetkellä tuntuu melko pahalta. En tiedä miksi. Ei ole tapahtunut mitään merkillisempää kuin muinakaan päivinä, tuli vaan tämmöinen alkavien syysiltojen ahdistus. Pakko soittaa maanantaina lääkärille. Ei tästä tällaisestakaan mitään tule. Sepram on ollut poissa yli 4 kuukautta.Ei voi enää olla mitään viekkareitakaan...
Tämmöisinä iltoina sitä toivoisi, että olisi joku jonka kanssa voisi edes puhua. En halua soittaa pojalleni tässä mielentilassa.Aiheuttaa vaan hänelle mielipahaa nyt kun hänen oma tilanteensa vaikuttaa paremmalta. Pitäisikin olla iloinen, kun hänen asiansa alkavat lopultakin järjestyä.
Ehkä tämä olon happamuus johtuu siitä, etten ole ollut tänään yhtään ulkona ja liikaa koneella.
"Pitäisi olla tikka. Saisi elantonsa takomalla päätään puuhun.:)"
Avatar
elollinen
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 2807
Liittynyt: 30 Elo 2011, 15:36

Re: Suomessa on liian helppoa erakoitua kotiin

ViestiKirjoittaja BumGeek » 28 Elo 2016, 01:04

Katsoin vihdoin tuon videon kokonaan ja ihan rohkean oloinen heppu. Hän oli selkeästi jännittynyt haastattelun aikana.
BumGeek
 

Re: Suomessa on liian helppoa erakoitua kotiin

ViestiKirjoittaja elollinen » 28 Elo 2016, 22:57

BumGeek kirjoitti:Parempi yksin, kuin paskassa seurassa. Parempi joskus hyvässä seurassa, kuin jatkuvasti yksin.
Parempi yksin, kuin paskassa avioliitossa! Tätä mantraa olen yrittänyt hokea. Välillä vähän helpottaa. Ei kuitenkaan kokonaan.
En minä ole oikeasti mikään erakkoluonne. Olen hyvinkin ulospäin suuntautuva jo ammattinikin puolesta. Miten minä nyt sitten olenkin erakoitunut ja oikein pelästynyt sen havaittuani.
Liikaa ajatuksia, liikaa huolehtimista , liikaa ihan kaikkea masentavaa.
"Pitäisi olla tikka. Saisi elantonsa takomalla päätään puuhun.:)"
Avatar
elollinen
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 2807
Liittynyt: 30 Elo 2011, 15:36


Paluu Yleistä mielenterveydestä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa