Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta?

Yleistä keskustelua mielenterveysaiheista

Valvoja: eBeta

Noh, miten yleensä voit?

Todella hyvin
1
3%
Hyvin
10
32%
Ok
6
19%
Siedettävästi
4
13%
Huonosti
3
10%
Todella huonosti
1
3%
Niin vaihtelevasti, etten osaa sanoa
6
19%
 
Ääniä yhteensä : 31

Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta?

ViestiKirjoittaja BumGeek » 27 Heinä 2014, 18:14

:?: :?:
BumGeek
 

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja Punahilkka » 27 Heinä 2014, 18:30

Valitsin vaihtoehdon "hyvin". Opiskelut takkuavat, koska keskittymiskyky ja muisti eivät ole ainakaan vielä palautuneet ennalleen senkään jälkeen, kun lääkitystä on vähitellen kevennetty. Teen voimavarojeni ja kykyjeni mukaan kaikkeni myös opintojeni edistämiseksi ja toivon, että jatkossa on helpompaa. Haluan ja aion ehdottomasti valmistua ja etsiä sen jälkeen sopivan työpaikan.
Punahilkka
 

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja haller » 27 Heinä 2014, 18:36

Tosi vaihtelevasti maailmanpyörästä vuoristorataan-tyylillä.
On hypomaniaa, masista, paniikkia, ahia, harhoja.
Oireetonta päivää ei o, sen sijaan oireet vaihtelee.
Perusarjessa pärjäilen suht ok, kun mul on tietyt rutiinit, hyvä lääkitys ja säännöllinen viikko-ohjelma.
Tukea tarvitsen aika paljon, että kestän elää olojeni kanssa, mut välillä on hauskaakin ja olen enemmän maanisuuteen kuin masennukseen taipuvainen.
Työllistän ihan kivasti ihmisiä eli n. 15 hlöä. Jos ei mua ja muita kanssakuntoutujiani olisi, k.o tyypit ois työttömänä.
Lisäks yliopisto sai tutkinnostani 1600 eur, joten meitsistä on hyötyä.
Mulla on 2 hyvää ystävää, miesystävä, vanhemmat ja sisko, 3 elossaolevaa isovanhempaa (+ 1 taivaassa) ja liuta tuttavia.
Täl hetkel oon pahas flunssas, joten o hyvä levätä kotona, ku oon viuhtonu koko kesän siellä täällä.
t. haller
haller
 

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja pisama » 27 Heinä 2014, 20:37

Hyvin. Olen suhtkoht toimintakuntoinen ja pystyn elämään normaalia perhe-elämää. Väsymys vaivaa, mutta se voi olla elintavoistakin kiinni (syön tosi epäterveellisesti). Työkuntoinen olen, mutta töitä on vain satunnaisesti lyhyitä jaksoja. En useinkaan muista, että minulla on diagnoosi.
pisama
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 2980
Liittynyt: 24 Kesä 2011, 11:07

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja t-petsku » 27 Heinä 2014, 22:23

Siedettävästi. En halua tappaa itseäni.
There's beauty doing nothing at all
Never, never stop
Avatar
t-petsku
Pronssijäsen
 
Viestit: 7006
Liittynyt: 15 Kesä 2011, 11:49
Paikkakunta: Suur Hameenlinna

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja Plom » 28 Heinä 2014, 12:45

Siedettävästi taaperran päivästä toiseen.
Peace.
Avatar
Plom
Hopeajäsen
 
Viestit: 2008
Liittynyt: 15 Joulu 2012, 21:14
Paikkakunta: Päijät-Hämeessä

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja Mirri » 28 Heinä 2014, 13:35

Niin vaihtelevaisesti, etten osaa sanoa. Nykyisin noin, koska olen ollut masennukseni vuoksi jo vuoden poissa työelämästä; tällä hetkellä kuntoutustuella. Eikä työhön paluuta taideta enää edes suunnitella psykiatrian poliklinikalla, vaan tavoitteena on hoitaa minut masennuksensa kanssa pärjääväksi työkyvyttömyyseläkeläiseksi. Olen siis taas muutamien parempien vuosien jälkeen erikoissairaanhoidon potilaana - ja suorastaan 'onnellinen' siitä, että pääsin nopeasti sinne takaisin hädän iskiessä.

Toisaalta vaikea masennus ja nykyinen aika raskas elämäntilanne huomioon ottaen voin kai sanoa pärjääväni aika hyvin. Kuntoutustukipäätös osaltaan helpotti oloa, ja muutenkin ainakin toistaiseksi masennuksen synkimmät vaiheet ovat takana päin. Luulen ja toivon. Huonoimpinakaan hetkinäni en enää putoile sellaisiin synkkyyden syövereihin kuin vielä puolisen vuotta sitten.
Mirri
Kissa
 
Viestit: 1668
Liittynyt: 26 Tammi 2011, 13:26

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja Mort.icia » 28 Heinä 2014, 13:50

Vastasin,että hyvin. Kun nyt kuitenkin tarvitsen lääkitystä ja on aikalailla uniongelmia, niin en tahdo vastata että todella hyvin.
Mort.icia
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 1977
Liittynyt: 05 Elo 2011, 18:13

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja kuolemanlapsi » 28 Heinä 2014, 15:36

Vastasin hyvin, koska menee ihan kivasti mutta edelleen olen eläkkeellä ja lääkitystä tulen syömään loppuikäni.
"It takes a fool to remain sane"
kuolemanlapsi
Kultajäsen
 
Viestit: 9770
Liittynyt: 18 Touko 2011, 22:55

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja ristok » 28 Heinä 2014, 20:32

Hyvin. Tällä hetkellä masennus on pois. Välillä tulee pientä ahdistusta, mutta sen kanssa olen pärjännyt. Jonkinlainen tarkoituksettomuus vaivaa.
ristok
 

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja Punahilkka » 29 Heinä 2014, 11:54

Jatkan vielä tästä aiheesta.

Elän onnellisessa parisuhteessa, ja suhteemme kuusivuotispäivä on elokuussa. Minulla on monen ikäisiä ihania ystäviä, jotka ovat keskenään hyvinkin erilaisia ajatus- ja arvomaailmaltaan, maailman- ja elämänkatsomukseltaan ja elämäntavaltaan. Olen kiinnostunut mm. erilaisista kulttuureista, erilaisista uskonnoista, mytologioista, maailman- ja elämänkatsomuksista (nimenomaan sosiaalisina ja kulttuurisina ilmiöinä), veganismista, feminismistä, ihmisoikeuksista, eläinten oikeuksista, ympäristönsuojelusta, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvistä kysymyksistä, psykologiasta, filosofiasta, vaihtoehtokulttuureista ja ruohonjuuritason toiminnasta, vintagesta. Käyn usein taidenäyttelyissä, katson paljon elokuvia, niin kotona kuin teattereissa, ja laadukkaita tv-sarjoja, kuuntelen paljon musiikkia niin kotona kuin keikoilla, tapaan ystäviäni aina kun vain voin, ja käymme kahvilla, syömässä, taidenäyttelyssä tai elokuvissa, teen hyvää vegaanista ruokaa, ja luen sarjakuvia, romaaneja, oma/elämäkertoja, tutkimuskirjallisuutta, runoja, novelleja ja taidekirjoja aina kun vain pystyn keskittymään. Kuulun tällä hetkellä muutamaan järjestöön (Turun Seudun Seta, Amnesty, Vegaaniliitto ja Animalia), ja minulle tulevat kotiin tilattuna Vegaia, Animalia-lehti, Tähtivaeltaja ja Sukupuolentutkimus-lehti. Luen myös Voima-lehteä ja NHL-lehteä (Normihomolehti), joka lakkasi ilmestymästä omana lehtenään, mutta jota julkaistaan jälleen Voima-lehden liitteenä. Toisinaan luen myös naisten- ja sisustuslehtiä. Sanomalehtiä ja aikakauslehtiä luen netin kautta ja kirjastossa. Olen harrastanut taidegrafiikkaa yli kymmenen vuotta. Tekniikkoinani ovat ajan saatossa olleet etsaus, akvatinta, pehmeäpohja, kuivaneula, puupiirros, erilaiset monotypiatekniikat, linoleikkaus ja viimeisimmän lähes kolmen vuoden ajan kivilitografia, jota olen tehnyt niin piirtämällä litoliiduilla, kuvansiirron avulla kuin tussilla maalaamalla; rakastan erityisesti tussilaveerausten tekemistä, jolloin jälki on maalauksellista ja jolla voi saada aikaan intensiivisen syvänmustaa jälkeä.

Kaiken kaikkiaan elämässäni on paljon positiivisia ja kiinnostavia asioita. Toivon, että keskittymiskykyni ja muistini palautuvat ennalleen ja saan yliopisto-opintoni sujumaan paremmin. Pääaineeni on folkloristiikka, ja olen opiskellut myös uskontotiedettä ja sukupuolentutkimusta (aiemmin ala oli nimeltään naistutkimus). Psyykkinen oireilu pysyy hyvin kurissa lääkityksen ansiosta, ja lisäksi käyn psykoterapiassa tämän vuoden loppuun asti; nyt on menossa neljäs yhteistyövuosi nykyisen terapeuttini kanssa. Psykoterapiassa kävin aikoinaan myös vuosina 1999-2001, jolloin minulla oli eri psykoterapeutti. Kummankin terapeutin kanssa yhteistyö on sujunut mainiosti, ja terapiasta on ollut minulle paljon hyötyä. Kunhan kummassakin jalassa oleva jännetulehdus paranee, ostan uuden kuntosalikortin. Kävelen paljon. Valitettavasti olen nukkunut jo pitkään huonosti. Tällä hetkellä asuntoni on niin kuuma, että nukkumisesta ei oikein tahdo tulla mitään, mutta minulla on jo aikaisemmin ollut vaikeuksia nukahtaa, ja uni on ruumiillisten oireiden vuoksi jäänyt repaleiseksi, jolloin seuraavana päivänä tietysti väsyttää ja tuntuu kuin kävelisi zombina sumussa. En kuitenkaan halua unettomuuteeni muuta lääkitystä kuin korkeintaan vegaanisia melatoniinitabletteja.

Pahoittelen, että viestistäni tuli tuhottoman pitkä. Ehkä minun pitäisi rohjeta pitää päiväkirjaa tällä palstalla...
Punahilkka
 

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja haller » 29 Heinä 2014, 14:53

Morjens Punahilkka!
Ai sääki oot tääl Turus. :) Itte oon ollu aktiivinen Tusetassa 2009 ja tänä vuonna, joten olemme saattaneet jopa tavata. Vinokinossakin oon käyny kolmena vuonna.
Ny ku NHL-lehti lopetti, niin Heseta alko julkaseen monisivuista lehteä, jonka eka nro keskitty Helsinki Prideen, mutta k.o lehdestä ois tarkoitus tulla ihan koko "Suomen sateenkaarikansalle" soveltuva lehti eli ei pelkkiä Hesa-juttuja. Seuraava nro ilmestyy marraskuussa.
Lehdestä on nettiversio.
http://issuu.com/helsinkipride/docs/hs_0114_issuu
t. haller
haller
 

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja Punahilkka » 29 Heinä 2014, 15:14

^NHL-lehti ilmestyy kyllä taas tauon jälkeen, nykyään Voima-lehden liitteenä, ja muistaakseni parissa viime Voima-lehdessä se on ollut mukana.
Punahilkka
 

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja haller » 30 Heinä 2014, 01:27

Juu Punahilkka, mut näin himolukijana vaivaiset alle 10 sivua on tosi vähän.
Itte lukisin mielelläni vaikka 100-sivuista lehteä.
haller
 

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja Punahilkka » 30 Heinä 2014, 09:50

^Tuo on kyllä totta, että NHL on nykyään laihanlainen, mutta onneksi se ilmestyy kuitenkin jälleen, vaikkakin huomattavasti ohuempana versiona.
Punahilkka
 

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja haller » 30 Heinä 2014, 13:22

On se kans kumma, ettei noi lehdet menesty. Onks kaikki vaan nykyään netis, eikä osta aikakauslehtiä?! (retorinen kysymys).
Ekaks lopetettiin Z-lehti ja sit Voltti ja NHL:kin on tynkä.
Pitää vissiin vaan hakee Qx-lehti aina tilaisuuden tullen Suxesista. Onneks osaan hyvin ruotsia.
Tää on muuten menny aika lailla off topiciksi, niin et anteeks ny. t. haller
haller
 

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja Gravedigger » 31 Heinä 2014, 14:49

Oireet ei enään hallitse elämää..Ja muutenkin nyt menee iha ok..Se on vaan niin yleensä että ikä laimentaa oireita ja oppii myös elämään sairauden kanssa paremmin.Mut sanoppa jollein kaks kympiselle kaverille että 20 vuoden päästä on asiat toisin..Tuntuu varmaan ikuisuudelta.. Mulla 20-30v oli yhtä kärsimystä joka päivä.Silloin piti mennä päivä, tunti ja minuutti kerralla..
The situation is changing like it or not
Avatar
Gravedigger
Hopeajäsen
 
Viestit: 4729
Liittynyt: 19 Touko 2011, 21:54

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja skitso » 31 Heinä 2014, 20:34

Sama juttu; myös mulla elämä jollain tavalla vasta alkoi 30 vuotta täytettyäni. Toivottavasti suunta on tästä vielä aina vain helpompaan päin.
skitso
 

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja Aikuinen lapsi » 02 Elo 2014, 08:14

Minulle erittäin kokenut psykiatri sanoi jokunen vuosi sitten, että keski-iän lähestyessä rajuin oireilu rauhoittuu yleensä itsestään. Ikä ei sinällään paranna, mutta tasoittaa.
Aikuinen lapsi
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 261
Liittynyt: 25 Kesä 2011, 08:55

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja t-petsku » 02 Elo 2014, 11:43

Aikuinen lapsi kirjoitti:Minulle erittäin kokenut psykiatri sanoi jokunen vuosi sitten, että keski-iän lähestyessä rajuin oireilu rauhoittuu yleensä itsestään. Ikä ei sinällään paranna, mutta tasoittaa.

Miten määritellään keski-ikä? 50 v.? Oma kokemukseni on, että ikääntyminen ei kyllä ole sairaudentuntoani helpottanut.. tosin jos keski-ikä on tuo 50 v. niin minulla on siihen vielä matkaa reilut kymmenen vuotta...
There's beauty doing nothing at all
Never, never stop
Avatar
t-petsku
Pronssijäsen
 
Viestit: 7006
Liittynyt: 15 Kesä 2011, 11:49
Paikkakunta: Suur Hameenlinna

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja Aikuinen lapsi » 02 Elo 2014, 14:49

Sitä hän ei sanonut enkä tajunnut kysyä :D
Aikuinen lapsi
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 261
Liittynyt: 25 Kesä 2011, 08:55

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja Plom » 02 Elo 2014, 22:28

50 v tulee kohta mulla täyteen enkä ole huomannut mitään oireitten tasoittumista. tosin dg tehtiin 47-vuotiaana.
Peace.
Avatar
Plom
Hopeajäsen
 
Viestit: 2008
Liittynyt: 15 Joulu 2012, 21:14
Paikkakunta: Päijät-Hämeessä

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja Aikuinen lapsi » 03 Elo 2014, 08:01

Tuo psykiatri tosin puhui viiltelystä ja muusta itsetuhoisuudesta. Että se tasoittuu, kun ikää tulee lisää mittariin.
Aikuinen lapsi
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 261
Liittynyt: 25 Kesä 2011, 08:55

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja t-petsku » 03 Elo 2014, 11:34

Aikuinen lapsi kirjoitti:Tuo psykiatri tosin puhui viiltelystä ja muusta itsetuhoisuudesta. Että se tasoittuu, kun ikää tulee lisää mittariin.

En itse ole tuollaista kuullutkaan - kiitos AL mielenkiintoisesta ajatuksesta :) Omalla kohdallani viiltely ja muu itsetuhoisuus on suht hyvin pysynyt kontrollissa, joten sen suhteen itselläni tuskin on havaittavissa sen kummempia muutoksia.
Tai sitten tullaan havaitsemaan :?
There's beauty doing nothing at all
Never, never stop
Avatar
t-petsku
Pronssijäsen
 
Viestit: 7006
Liittynyt: 15 Kesä 2011, 11:49
Paikkakunta: Suur Hameenlinna

Re: Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta

ViestiKirjoittaja Gravedigger » 03 Elo 2014, 22:49

Miten yleensä voit ja pärjäät mt-ongelmistasi huolimatta?


Otsikko kertoo kaiken..Oikea asenne asiaan on "Miten pärjäät mt-ongelmista huolimatta"

Nimittäin asenne pitää olla että pärjää mt-ongelmista huolimatta.Eikä noin että miten tässä yleensä voi mitenkään pärjätä kun nyt on mt-ongelmia.
The situation is changing like it or not
Avatar
Gravedigger
Hopeajäsen
 
Viestit: 4729
Liittynyt: 19 Touko 2011, 21:54

Seuraava

Paluu Yleistä mielenterveydestä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron