Työuupumus ja vaikea masennus. Mitähän muuta mt-ongelmaa?

Yleistä keskustelua mielenterveysaiheista

Valvoja: eBeta

Työuupumus ja vaikea masennus. Mitähän muuta mt-ongelmaa?

ViestiKirjoittaja Puuroa » 15 Heinä 2019, 19:05

Moi kaikille!

Halusin tänne kirjoittaa tarinani tynkää, koska elävässä elämässä sitä en oikein pysty kenellekkään ilmentämään samalla tarkuudella kuin miten sen saman saisi kirjoitettua. Toivoisin saavani vertaistukea ja kokemuksien jakamista, yhteisöllisyyttä :)

Lyhyesti: romahdin totaalisesti työuupumuksesta noin viisi vuotta sitten. Romahduksen jälkeen kävin pään magneettikuvissa, testattiin veri moneen kertaan ja erittäin laajasti, testattiin hermojen sähkönjohtavuus yms = ei löydetty fysiologista vikaa. Romahdukseen johtanut tapahtumaketju alkoi jo lapsuudessa (noin 10 vuotiaana), mutta erityinen stressiaika jatkui noin viisi vuotta ennen totaalista romahdusta. Tämän erityisen stressiajan käytin lähestulkoon päivittäin propralia.

Kasvoin uusioperheessä, jota leimasi vahvasti fundamentaalinen kristinusko, työnarkomania sekä "uuden vanhempani" narsismi sekä mielenterveysongelmat. Minut kasvatettiin pelolla, puhumattomuudella, erillään "maallisista" perheistä" sekä kontrollifriikillä käyttäytymisellä "uuden vanhempani" osalta.

Pääsin muuttamaan omilleni 19 vuotiaana, jonka jälkeen elämäni omistautui viihteelle sekä työnteolle ja koulutukselle. Muutin pienestä kaupungista suureen kaupunkiin opiskelemaan. Ilman tukiverkkoa, en tuntenut ketään. Rakensin uuden elämän, sain ystäviä ja avovaimon... ja kouluttauduin ammattikorkeakoulussa insinööriksi ja tämän jälkeen työskentelin Suomen johtavissa alan työtehtävissä muutamia vuosia.

Unohdin täysin omat juureni, halusin unohtaa. En häpeillyt maalaisuuttani, mutta omissa ajatuksissani en halunnut palata siihen maailmaan mitä jouduin kokemaan joka päivä. Ihmisistä erillään, kontrolloituna, peloteltuna ja ilman rakkautta. Itseni tuntemus jäi vajaavaiseksi nuoruudessani kun tukeuduin vahvasti roolimalleihin. En tunnistanut sisäistä elämääni missään muodossa - halusin vain miellyttää vanhempiani - vaikka tiesin heidän olevan sairaita. Keneen muuhun olisin tukeutunut?

Totaalisen romahduksen aikaan olin vältellyt jo työkavereitani parhaani mukaan useamman vuoden. Olin jatkuvassa hälytystilassa, en kyennyt kommunikoimaan itsestäni lähtöisin - kaikki oli vain opeteltua paskaa. Tunsin jatkuvasti olevani aivan sekaisin, vaikka selitin aivan toista lähipiirilleni. En ollut rehellinen itselleni, pakenin todellisuutta... ylläpitää korttitaloa...
Työni suoritin loistavasti asiakkaiden mielestä. En kuullut mielipiteitä työtovereiltani, koska lähdin työpaikoistani aina siten että pakkasin kamppeeni valmiiksi ja odotin hetkeä kun ei tarvitse nähdä ketään poismenomatkalla. Muut työntekijät leipoivat pullaa ja tarjosivat kahvit työkavereilleen, itse luikin häntä koipien välissä veke. En myöskään muistanut työntekijöideni nimiä töissäollessani, vaan jouduin iltaisin muistelemaan kuka oli kukakin...

Nyt on romahduksesta kulunut aikaa 4 - 5 vuotta. Muisti ja keskittymiskyky sökönä. En edes muista millaista oli tuntea hyvää oloa. Haen hetkellistä mielihyvää päihteistä toisinaan, kuten nyt tätä tarinaani kirjottessa olen nappaillut olutta. Fysiikan kuntoutus on lähtenyt liikkeelle ihan jumpasta vaikka aiemmassa elämässä juoksin puolimaratoonin ja treenasin kuntosalilla 4pv viikossa. Romahduksen aikaan siis makasin vuoden kotona, jonka jälkeen eräs nivel meni rikki ja jouduin tämän jälkeen jättämään rakkaan urheiluharrastukseni toteuttamatta toiseksi vuodeksi. Kauppaan pystyin juuri ja juuri kävelemään.

Luulen, että olen kärsinyt myös psykoosista. Olen ihan lähiaikoina kuvitellut pystyväni aloittamaan yritystoimintaa erilaisten keksintöjen parissa, vaikka todellisuudessa hankkeiden onnistumistodennäköisyys on lähennellyt olematonta. Yleinen harkintakyky, suhteuttaminen ja muistin pettäminen on ajanut tilanteeseen jossa kuvittelen liikoja itsestäni ja jaksamisestani. Olen tunnollinen, ja halusin pitää itseni omassa leivässäni kiinni tavalla tai toisella - petin itseäni ja mielikuvitukseni keksi vaikka ja minkälaista ideaa. Varmaankin käyttökelpoista teknologiaa, mutta niiiin pitkän tien takana jotta se mitään taloudellista turvaa itselleni soisi.

Tällähetkellä vietän loppuja kelan sairaslomia ja jatkan sen jälkeen muutamat opintotukikuukaudet loppuun mitä on jäljellä. Tulevaisuudesta ei tietoakaan, hyvin todennäköisesti ajauduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Nelisen vuotta ankaraa fyysistä sairastelua, yksinäisyyttä ja mt-ongelmia ajaa aikalailla nurkkaan...

Kiitos ja anteeksi sekavasta vuodatuksestani, jospa joku sai selvää ja kysyä saa...
Puuroa
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 1
Liittynyt: 15 Heinä 2019, 18:16

Re: Työuupumus ja vaikea masennus. Mitähän muuta mt-ongelmaa

ViestiKirjoittaja Plom » 20 Heinä 2019, 22:34

Eipä tässä muuta voi kehoittaa kuin hyväkymään itsesi sellaisena kuin olet sekä antamaan anteeksi itsellesi ynnä muille. Kannattaa keskittyä siihen minkä kokee itselleen mukavaksi vaihteluksi, vaikkapa siihen haaveiluun. Itselläni masennus alkoi pikkuhiljaa kuntoutumaan päästyäni työkyvyttömyyseläkkeelle .
Peace.
Avatar
Plom
Hopeajäsen
 
Viestit: 1979
Liittynyt: 15 Joulu 2012, 21:14
Paikkakunta: Päijät-Hämeessä


Paluu Yleistä mielenterveydestä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron