Seurakuntayhteys ja hengelliset aktiviteetit

[Haller81x]

Heips! Olen nyt pitäny taukoa seurakunta-aktiviteeteista lähinnä lukien hartauskirjoja kotona ja kuunnellen hengellisiä radiokanavia (Dei, Patmos) ja suomigospelia.
Jostain kumminkin se seurakuntayhteyden ja ehtoollisen ja sanan kuulon halu kumpuaa. Olen ollut uskossa ihan pienestä asti (päiväkerho v. 1985) ja uudistuin uskossa sairastuttuani ja jouduttuani pohtimaan teodikean ongelmaa (miksi elämässä/maailmassa on kärsimystä).
Mutta siis hyvin monissa luterilaisissakin mestoissa ja seurakunnissa tuntuu olevan karismaattista toimintaa. Olen kyllä ollut mukana myös viidesläisyyden (Kansan Raamattuseura) toiminnassa ja se oli liian ylistyspainotteista. Tuntuu, että elämässäni ei ylistettävää ole. Normaali arki riittää ja Mummin vakava sairaus ja kivut ym. ovat kyllä lisänneet rukoilun tarvettani.
Mielestäni nykymessut ovat liian pitkiä (esim. Turun Tuomasmessu n. 3 h alkukeikan kera) ja aamumessuihin en jaksa mennä. Onneksi miesystäväni bongasi oman srk:nsa lyhyet viikkomessut ja niihin ois tarkoitus osallistua ja rukoushetkiin myös.
Ekaks vaan pitää uskaltaa mennä ekaa kertaa niihin.
Plussaa on, et sit kai tulis kyläiltyä useammin hänen luonaan, koska hän asuu kirkon lähellä?
Mites te muut harjoitatte uskoa? Onko sitä vai millainen elämänkatsomus teil on?
Oletteko samaa mieltä siitä, että liiallinen uskon ja uskonnon pohtiminen lisää mielen ongelmia?
Mistä kiinnostus uskontoon kumpuaa? Täyttääkö se jotain tarvetta. T: Haller

[Plom]

Uskonnot ovat ihmisten keksimiä. Kosminen totuus on sisällämme emme tarvitse siis ulkoisia palvontamenoja, papistoa tahi guruja. kaikki elolliset ovat yhtä koska kaikki olemme lähtöisin luoja-lähteestämme irroitettuja sieilukipinöitä.
Jokaisella ihmisellä on vapaa tahto ja syntymää ennalta sovittu sielusuunnitelma mihin asioihin elämässään keskittyy. Ei ole vääriä tapoja kokea todellisuus koska kaikki tavat ovat oikeita sielunkehityksen kannalta.
Mitä heijastaa ulospäin saa itselleen takaisin.
ja mihin enemmän keskittyy tulee yhä enemmän kohtaamaan siihen aiheeseen liittyviä tekstejä, yhteisöjä ja totuuksia.