1 Kielteiset tunteet, kuten ahdistus, pelko, viha, katkeruus, häpeä, syyllisyys, alemmuus, kykenemättömyys, toivottomuus, suru... ovat tuskaisia tunteita, niistä haluaa eroon.
2 Tiedostamme että ne aiheuttavat kielteisiä seurauksia terveyteemme, ne merkitsevät stressiä, emme halua niitä.
3 Pienestä pitäen meitä on opetettu: lopeta tuo kiukuttelu. Älä nyt enää itke. Ei tässä mitään pelättävää ole. Täytyy olla myönteinen vaan. Ole nyt kiltti ja hyvä. Tunteiden vähättely on keskeistä kaikissa kulttuureissa. Tunteet ovat tabu.
Tässä kolme keskeistä syytä miksi opimme kieltämään itseämme tuntemasta ja kuinka emme halua tietoisuutta tavastamme tuntea. Näin siis nujerramme itse itseämme, onhan tietoisuus aivan tunteen elimellinen naapuri (tai ovi) keskeisin tekijä olemassaolomme kannalta. Uskon että tässä piilee kaiken vallankäytön psykologinen tekijä (johon palaan eri tekstin myötä).
Jatketaan pohdintaa. Meitä ei suinkaan opeteta psykologiassa, että ihmisinä olemme täysin vapaita tuntemaan. Meitä ei auteta tiedostamaan, että vapauteen liittyy juuri saman suuruinen vastuu, että vapaus on synonyymi vastuulle. Liitämme vastuu vaatimukseen, joka on vapauden vastakohta.
Tunteiden nujertaminen on jotain hyvin itsetuhoista mutta ei suinkaan tarkoituksellista eikä tiedostettua valintaa. Olemme tässä ennen kaikkea uhrin asemassa.
Luulen että olisi hyvä pysähtyä päivittäin pohtimaan ja tuntemaan tietoisesti tunteitaan. Irrottaa ne niin sanotuista syistä, poistaa kysymykset miksi. Keskittyä ikään kuin aistimaan ja tuntemaan vaikka ahdistuneisuutta sellaisenaan, kuvata sitä mielessään. Sekä pyrkiä hyväksymään sitä. Samalla liittää sen tuntemiseen tietoisuuden vapaudestamme tuntea mitä vaan tunnemme. Vapaudessa on aina kysymys vapautumisesta.
Pertti Simula